Kaj Chydeniusta myhäilyttää. Parrastaan tunnetun säveltäjäkonkarin olemus on mitä nallekarhumaisin, sillä takana on yksi viikon kohokohdista eli aamupäivän uimareissu.
Hän on viime aikoina potenut selkäänsä, ja sen oireiluun vesielementti on tunnetusti hyvää vastalääkettä.
– Uiminen, vesijumppa, on oikein nautinnollista. Tällä selällä ei muuten mitään isoa repäistä, mitä nyt vaimon kanssa kerran vuodessa vietän kolme viikkoa Kanarialla.
Kärttyisää vanhaa miestä hänestä ei saa tekemälläkään, vaikka ikävuodet koettelevat kroppaa krempoilla.
– Ikääntyminen on iloinen asia. Olen mielelläni elossa.
Chydenius johdattaa vieraat Helsingin-kodissaan tottuneesti työhuoneeseen. Musiikkityön merkit näkyvät, sillä pöydällä ja tuoleilla lojuu kasapäin nuottipapereita.
Säveltäjälle sekamelska on hallittua. Plaraamisen jälkeen hänen käteensä osuu Aulikki Oksasen reilun kymmenen vuoden takainen runo.
– Ja pieni lause oli heillä suojanaan/sua rakastan, sua puolustan/pysy sylissäni vaan, Chydenius lausuu pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa säkeitä.
– Mistä se Aulikki rappaa tällaista? Niin ehdottoman täydellistä suomea ja niin asiaa.
Chydenius kokeili tekstittämistä aloittelevana säveltäjänä 1960-luvulla. Vastaanotto ei rohkaissut: silloinen elämänkumppani ja työtoveri Kaisa Korhonen neuvoi jättämään runojen kirjoittamisen niille, jotka sen osaavat.
Säveltäjänä Chydenius ei jätä mitään sattuman varaan, kun hän saattaa runon lauluksi. Työ on räätälöityä alusta loppuun.
– Olen 30 vuotta tehnyt työtä kolmipäätteisesti. Ensin sävellän laulun runoon, sitten kutsun laulajan harjoittelemaan sitä ja lopuksi laulaja esittää laulun julkisesti.
Työhuoneen kirjahyllyssä komeilee suomalaisten klassikkorunoilijoiden teoksia, kuten Mustapäätä, Turtiaista, Manneria ja Paloheimoa.
– Runoilijat ovat sankareitani, Chydenius vahvistaa.
Chydenius opiskeli muusikko-opintojensa ohella myös Helsingin kauppakorkeakoulussa, lähinnä isänsä, diplomiekonomi Rolf Chydeniuksen toiveesta.
Suurta skismaa isän ja pojan välille ei tämän musiikkimieltymyksestä kehkeytynyt.
– Isä sanoi, ettei hän usko, että musiikilla elää, mutta jos elää, ilmoittele itsestäsi, Chydenius muistelee.
Kuuluakseen 1960-luvun keskeisiin kulttuurivaikuttajiin hän elää tiukasti tätä päivää.
– Viihdyn kaikilla vuosikymmenillä. Olihan 60-luvulla paljon intoa, yhteistä tekemisen iloa, että nyt näytetään. Kun tulee ikää, asioita alkaa tehdä enemmän yksikseen.
Chydenius on runoja eri laulajien tarpeisiin säveltäessään huomannut työssään yhteisen nimittäjän.
– Kun saan eteeni kolme sivua pitkän runon, minulla ei ikään kuin riitä taito työstää sitä loppuun. Se alkaa tavallaan pitkästyttää puolivälissä. Kun saan vaikkapa viisisäkeistöisen runon, se ei pelota minua, pienen laulun suurmies vertaa.
Ahkeruus kuuluu tuhansia sävellyksiä luoneen Chydeniuksen hyveisiin. Hän pitää sitä luonnollisena ominaisuutena.
– Olen ahkera, koska sillä tavalla pysyy parhaiten vireessä. Varmaan runoilijakin ajattelee niin.
Määrällä pystyy kaiketi varmistamaan myös laatua.
– Jos teen sata laulua, ja niistä vaikkapa neljä ovat hyviä, loput 96 huonoa eivät haittaa tippaakaan.
Kaj Oskar Chydenius
Pro Finlandia -palkittu säveltäjä.
Syntynyt 16. lokakuuta 1939 Kuusankoskella. Asuu Helsingissä.
Puoliso Jaana Jyrkänne, edellisestä liitosta pojat Kalle ja Jussi, neljä lastenlasta.
Ylioppilas 1957, opintoja Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin yliopistossa sekä Moskovan Tshaikovski-konservatoriossa.
Kom-teatterin perustajajäsen ja johtaja 1969–99.
Tuhansia sävellyksiä.
Muistelmat Muistin juuri (2009).
Säveltaiteen valtionpalkinto 2006, valtion taiteilijaeläke 2009.
Harrastuksia penkkiurheilu, pasianssi.
Kaksi juhlakonserttia Helsingin Finlandia-talolla 27:s ja 28. lokakuuta.
Viettää merkkipäiväänsä lähipiirissä.