”Nälkäinen, tartu kirjaan/Se on hyvä ase/Sinun täytyy astua johtoon”.
Vuonna 1971 Kristiina Halkolan tulkitsemana tutuksi tullut Oppimisen ylistys, Bertolt Brechtin näytelmästä Äiti, on todellinen vappuklassikko. Sitä osaavat siteerata nekin, jotka eivät laulun sanomaa ole sisäistäneet.
Klassikon säveltäjää sen sijaan ei moni osaa heti nimetä. Eero Ojanen ei ole parrasvaloihin kaivannut, vaan on mieluusti pysytellyt orkesterimontussa. Kaikella tapaa. Haastattelussakin hän on sanoissaan tiivis, tarkkaan puntaroiva.
Jazzmies Ojanen tuli vuonna 1966 vedetyksi mukaan Kaj Chydeniuksen Lapualaisoopperan sovittajaksi. Tämä alkusysäys Ojasen edelleen jatkuvalle työlle laulumusiikin parissa. Taipaleelle mahtuu sovittamista, johtamista mutta paljon myös säveltämistä. Osallistuvien laulujen lisäksi Ojanen on tehnyt musiikkia niin näyttämölle kuin elokuviinkin.
Oppimisen ylistys on ollut keskeinen teos myös Agit Prop -kvartetin ohjelmistossa. Vuonna 1971 perustetun yhtyeen taiteellinen johtaja on kaikki nämä vuodet ollut Eero Ojanen.
Kvartetti on ollut säveltäjälle kiitollinen kumppani. Ojasen kansainvälisesti merkittävin poliittinen laulu on Agit Propille tehty Allendelle. Pentti Saaritsan runo syttyi lauluksi vain kolme päivää Chilen presidentin Salvador Allenden kuoleman jälkeen.
Tapahtunut jätti jälkeensä useita lauluja. Ojasen tekemää pidetään parhaimpana ja sen alkuperäinen nuotti on Santiagossa Chilessä Allende-museossa.
Allendelle on mukana myös Ojasen ja Agit Propin alton, Monna Kamun sunnuntaisessa Oulun-konsertissa. Kamu siis laulaa sen soolona.
– Kyllä se toimii ihan soolonakin, vähän kevyempi se versio on muutoinkin. Ihan poikkeuksellista tämä ei ole, sillä Erkki Saarela lauloi tätä myös joskus takavuosina.
Vaikka Ojasen ja Monna Kamun tuo Ouluun lähestyvä vappu, ihan aatteen palossa ei sunnuntaista tilaisuutta kuitenkaan eletä. Konsertin nimi Eero Ojasen laulukirjasta – Runon ja laulun liitto jo osoittaa, että mukana on muutakin Ojasen laulumusiikkia. Kamu kertoo ajatuksena olevan juhlistaa 75 vuotta tammikuussa täyttänyttä Ojasta esittelemällä tavallaan tämän säveltäjäntietä.
Teatterimusiikki olennainen osa sitä. Mitä se vaatii säveltäjältä?
– Teatteriproduktioissa yleensä tietää, kuka laulun tulee esittämään. Näyttelijät useimmiten eivät ole koulutettuja laulajia, mikä on otettava huomioon.
– En siltikään hirveästi ajattele laulua sen esittäjän kautta, vaan lähden siitä, mikä käy tekstiin. Teen omalta pohjalta, mikä tuntuu hyvältä.
Olisiko ihannetilanne vokalisti, joka taipuu vaikka mihin – ja onko sellaisia?
Ojanen tuumaa tovin.
– Anneli Saariston kanssa on ollut ilo tehdä töitä, häneltä irtoaa kyllä kaikenlainen. Niin, kyllähän osaavalle laulajalle säveltäminen vähän vapauttaa säveltämisprosessia.
Millainen sitten on muusikko-Ojanen? Tämän kanssa 1970-alkupuolelta asti työskennellyt Kamu luonnehtii:
– Ertsi ei ole mikään pianisti tai säestäjä. Hän on myötäeläjä, duopartneri. Ja on sietämättömän ihanaa laulaa sen biisejä!
Jos vasemmistolaisen laululiikkeessä Ojanen onkin pysytellyt hiljaisena vaikuttajana, niin toisella osaamisalueellaan, jazzmusiikissa, hän on ollut näkyvä ja tunnustettu hahmo jo 1960-luvun alkupuolelta.
Ihan kaksi erillistä nämä eivät ole, vaan sovituksissa toinen maailma on olennaisesti läsnä. Ei tarvitse kuin raottaa Ojasen laulukirjaa, niin tämä tulee esiin niin rytmeissä kuin sointimaailmassa.
Oulun-konsertissa kuultava Balladi hukkuneesta tytöstä, Brechtin tekstiin Brita Polttilan suomentamana, on hyvä esimerkki Ojasen kahden maailman sulautumisesta.
– Kyllähän jazz kuuluu minun rytmiajattelussani ja sovituksissa, vaikka ei käytettäisikään puhtaita jazzsointuja, Ojanen määrittelee.
Tuleeko niistä joskus puhtaita jazzversioita?
– Joku on esittänyt, että tekisin. En ole innostunut vielä.
Ojanen on aiemmin todennut tekstin olevan laulusävellyksen ehdoton lähtökohta.
– Lähes kaikki on tehty niin, että teksti on ollut ensin ja että sen ehdoilla on edetty. Itse asiassa taitaa olla vain yksi laulu, jossa järjestys oli toinen: jazztyyliseen balladiin pyysin englanninkielisen tekstin Frank Robsonilta.
Tekstit on tuotu Ojasen eteen, eikä hän ole etsiskellyt lyriikkaa siinä missä läheinen kollega Chydenius.
– Kaj tekee tyystin toisin, hyvin suunnitelmallisesti. Minä olen tehnyt lauluja aina tarpeeseen. Käyttömusiikkia, voisi määritellä.
Vieläkö niitä syntyy?
– Ei lauluja synny. Niitä tulee, jos joku pyytää.
Minkälaisia lauluja tämä aika tarvitsisi?
Ojanen ei käy määrittelemään, vaan kertoo tarinan nuoresta miehestä, joka joitakin viikkoja sitten otti yhteyttä ja halusi oppia säveltämisessä ja sovittamisessa.
– Hänellä oli teoria, että kun 20 vuotta osallistuvan laululiikkeen jälkeen oli Ultra Bra, niin nyt on kulunut taas 20 vuotta ja uudelle osallistuvalle laululiikkeelle on tilausta.
Ojanen sanoo kysyneensä tämän niin ikään Chydeniukselta oppia hakeneen nuoren ikää.
– Hän vastasi: 19 vuotta. Minä taidan antaa näiden nuorten hoitaa laulujen tekemisen, Ojanen naurahtaa.
Toki vanha vaikuttaja seuraa, mitä maassa tapahtuu.
– Rauhan asiathan eivät ole mielestäni väistyneet minnekään. Nyt jos edes sanoo sanan ’rauha’ leimautuu jonkinlaiseksi putinistiksi.
Tarkka havainnoija Ojanen on, oraakkeli: hän aprikoi sinisten aloittavan siirtymisen kokoomukseen ja haastattelun jälkeisenä päivänä ensimmäinen ilmaantuukin.
Kuuntele Eero Ojasen tuotantoa esittelevä soittolista.
Soittolistalla ovat seuraavat kappaleet:
Oppimisen ylistys
Lukevan työläisen kysymyksiä
Älä usko sananparsiin
Allendelle
Chile, Chile, Chile
Laulu liikkeen ikuisuudesta
Puolue
Sinun lapsesi
Oi rakkaus!
Silloin ihminen kaunein on
Balladi hukkuneesta tytöstä
Silmät armaat
Sinä et sitä tietänyt
Maitohorsmat kukkivat
Kullervon kuolema
