Sauvaa toisen eteen ja naista naisen perään.
Historian ensimmäisen Tervasauvan alkuun on aikaa muutama minuutti, mutta miehiä joutuu etsimään kaukoputkella Nallikarin edustalta. Tuolla on yksi neula heinäsuovassa, tuolla toinen: kyllä näistä sentään sauvakävelyn komppaniaan yhden tuvan täyteen saa.
Hyvä, hyvä, nämä miehet eivät ole mitään mikki hiiriä; ennakkoluulottomia ennemmin.
"Kai se on sillä tavalla, että suomalainen mies ei ota helposti keppejä käteen. Lenkeillä näkee pariskuntia, jossa naisella on sauvat kädessä, mutta miehellä ei", oululainen Markku Korvala tiivistää.
Korvala on yksi muutamasta sadasta, jotka ovat mukana Tervasauva-tapahtumassa. Sauvakävelyn hän on aloittanut vuodenvaihteessa.
"Niska ja hartiat olivat sen verran kipeänä, kun olen ollut vuosia tekemättä mitään. Enpä olisi uskonut, kuinka paljon tämä on auttanut", kympin lenkille startannut Korvala kiittelee.
Tervasauvan reitti noudattelee Terwamaratonin karttaa. Vaihtoehtoina oli kahden kilometrin, kympin ja puolimaratonin lenkit.
Eroja maratoniin kuitenkin löytyy. Ainakaan lähtöalueella ei ole tungosta eikä myöskään tunkemista. Kiireisimmätkään eivät ryntää hätähousuina kärkeen.
Kuntoilutapahtuma siis.
Vastapainoa väitöskirjalle
Kymmenen kilometrin ja puolimaratonin reitit erkanevat Tuiran Patosillan kupeessa. Jos jatkaa puolikkaalle, myötäinen tuuli siivittää. Jos kääntyy kympille, selviää vähemmällä.
Suurin osa kuntoilijoista kääntyy Patosillalle. Oululainen Anna-Liisa Lämsä vetää mutkat suoraksi ja painaa rohkeasti eteenpäin 21,1 kilometrin kierrokselle.
"Ihan hyvin menee, kun vain muistaa pitää vauhdin sopivan hiljaisena. Yleensä minulla menee kymmenen kilometrin lenkkiin noin puolitoista tuntia aikaa. Eli puolimaratoniin voisi kulua reilut kolme tuntia, mutta ei se minua haittaa, vaikka kestäisi kauemminkin", Lämsä kaavailee.
Lämsä on ottanut sauvat käteen samasta syystä kuin Korvalakin: niska- ja hartiakivut vaivaavat.
"Olen tehnyt kasvatustieteen väitöskirjaa. Tämä on hyvää vastapainoa sille."
Tärkeä osa
kuntoutusta
Kappas vain, tuolta saapuu Riki Sorsa! Osallistumismaksusta menee siivu Pohjois-Suomen syöpäyhdistykselle ja laulaja on mukana tukemassa hyvää asiaa.
Sauvakävely on ollut Sorsalle tärkeä liikuntamuoto, kun hän selättänyt kurkkusyöpää.
"Laji on kuulunut olennaisena osana koko parantumisprosessiini. Aloin kävellä vuosi sitten joulukuussa ja silloin kuntoni oli olematon. Hyvä jos jaksoin kävellä kahden kilometrin matkaa", kympin lenkkiä tyylikkäästi sauvova herrasmies kertoo.
Sorsa on ehtinyt matkan varrella ihastella Oulua.
"Aivan upeaa. Jos muuttaisin Ouluun, niin tietäisin jo asuntoni paikan", taitelija viittilöi Merijalin vanhojen tehdasrakennusten suuntaan.
Kyllä, kyllä, mutta Sorsa ei ole vielä ehtinyt edes kävellä Hupisaarten tai Pikisaaren läpi. Mieli saattaa muuttua.
Yrityksille
postia
Maali on aina maali, oli maaliviivaa eli ei.
Nallikariin tupsahtelee tyytyväisiä kuntoilijoita tasaisin väliajoin. Tervasauva paikkaa Naisten Kympin jättämää aukkoa, mutta massat eivät ole heti löytäneet uutta tapahtumaa.
Lähtölaukaus uudelle yrittäjälle on silti onnistunut, sillä Tervasuva paljastuu hyvähenkiseksi tapahtumaksi. Ensi vuonna tapahtuman esilletuontiin kannattaa satsata lisää paukkuja.
"Reitti oli erittäin kiva, tulemme tänne ehdottomasti uudestaan", kuudesta naisesta koostuva Ylivieskan Kärkkäisen ryhmä innostuu.
Naisten mielestä tapahtumaa kannattaa markkinoida yrityksille voimakkaammin.
"Tiesivätkö kaikki, että tällainen on tullut Naisten Kympin tilalle? Siellä on ollut juuri firmoja paljon enemmän mukana", ylivieskalaiset muistuttavat.