Oululainen Sinikka Jokivartio on yksi niistä 560 000 suomalaisesta, joka tempaa säännöllisesti sauvat käteensä ja lähtee ulkoilemaan. Sauvakävelyä harrastaa jo 14 prosenttia kansalaisista, kun viisi vuotta sitten luku oli kymmenen prosenttiyksikköä pienempi.
Suomen Ladun julkaiseman gallup-tuloksen mukaan laji on tällä hetkellä Suomen neljänneksi suosituin liikuntalaji. Edelle kipuavat vain kävely, hiihto ja pyöräily.
Eniten sauvakävelyä harrastetaan Itä-Suomessa. Tyypillinen lajin harrastaja on yli 50-vuotias nainen joka on joko ylempi tai alempi toimihenkilö. Myös eläkeläiset ovat aktiivisia sauvakävelijöitä.
Lajista apua hartiavaivoihin
Parhaimmassa työiässä oleva Sinikka Jokivartio käy sauvakävelemässä päivittäin. Näin hän on tehnyt jo kahden vuoden ajan ja tuntuu viihtyvän lajin parissa aina vain enemmän.
"Teen paljon töitä tietokonepäätteellä ja olen huomannut sauvakävelyn erinomaiseksi hartioille. Sauvojen kanssa kävely kuluttaa myös energiaa enemmän kuin pelkkä kävely", Jokivartio summaa sauvakävelyn kiehtovuutta ja sanoo tunnin lenkin nostavan helposti hien pintaan. Sauvakävelyn tekniikan Sinikka Jokivartio kertoo oppineensa työpaikkansa fysioterapeutilta.
Tekniikka alkaakin olla jo varsin hyvin lajin harrastajien hanskassa. Sauvat tökköinä kävelijöitä näkee enää vähän.
"Terveyden vuoksi sauvakävelevän perustekniikka alkaa olla hallussa hyvän koulutuksen ja ohjauksen ansiosta", Suomen Urheiluopiston testauspäällikkö Matti Heikkilä korostaa.
Suomen Latu ry aloitti sauvakävelyohjaajien koulutuksen ja säännöllisten sauvakävelyryhmien järjestämisen keväällä 1997.
Ei mikään
uusi keksintö
Kuntoilijat löysivät sauvakävelyn varsinaisesti vasta 1990-luvulla, vaikka sauvat yhdistettynä kävelyyn eivät ole mikään uusi keksintö. Itse asiassa jo pyhiinvaeltajat käyttivät sauvaa apunaan selvitäkseen vaikeakulkuisissa maastoissa.
Lähihistoriassa sauvat on yhdistetty jo vuosikymmenien ajan hiihtäjien kesäharjoitteluun. Kaikki muistavat esimerkiksi kuvat Mika Myllylästä suomaisemassa sauvojen kanssa.
Aluksi moni kuntoilija koki sauvakävelyn jollaintapaa hävettäväksi, kuin hiihdoksi ilman suksia. Vasta viime vuosina sauvakävelijät ovat astuneet reippaasti esiin jopa kaupunkien keskustoihin, vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla laji on vielä paljon oudompi kuin taajaan asutuissa kunnissa tai maaseudulla.
Oululainen Sirkka Kivari ei ole milloinkaan nähnyt lajissa mitään hävettävää. Miehensä Einon kanssa hän sauvakävelee vähintään kaksi kertaa viikossa, joko yhdessä tai erikseen.
"Innostui lajista heti, kun se nousi suosituksi. Sauvat ovat paitsi liikunnan, myös tasapainon kannalta hyvät", yleensä noin kymmenen kilometrin lenkin sauvojen kera kävelevä Sirkka Kivari pohtii. Pariskunnasta Eino astelee yleensä nopeammin, joten monesti lenkille lähdetään yhdessä niin, että Sirkka ottaa sauvat ja Eino kävelee ilman. "Mummo saa sauvoilla hyvin vauhtia pysyäkseen minun perässä ", Eino Kivari naurahtaa.
