Oulun kaupungin Pehkolanlammen puilla lämmitettävä edustussauna ei ole mikä tahansa höyryhuone. Se on rankattu Suomen parhaaksi edustussaunaksi. Löylyn lisäksi vierasta kestitään tarinoilla kadonneesta timpurista, hirsiin jääneistä sotamuistoista, Huovisen sonnista... Eli Pehkolanlammen historiasta.
Oulun kaupungin monet edustus- ja koulutustilaisuudet järjestetään Pehkolanlammella. Päärakennus, puilla lämmitettävä pikkusauna sekä sähkö- ja savusauna ovat metsämaalla, jonka Kaare IX lahjoitti aikanaan Oulun kaupungille.
Kaupungista Pehkolanlammelle on parikymmentä kilometriä. Vanhat lumen peittämät havupuut reunustavat loppumatkasta kapeaa, mutkittelevaa tietä. Suuret puut on jätetty talon ympärille tarkoituksella vieraiden ihmeteltäviksi, Pehkolanlammen 11 vuotta talonmiehenä toiminut Seppo Nykänen kertoo. Vahtikoiran haukku kuuluu tielle saakka, kukaan ei pääse sen huomaamatta paikalle. Kaupungin edustuspaikaksi Pehkolanlampi siirtyi 1970-luvulla.
Vanhemmat oululaiset muistavat vielä torinrannassa olleen vanhan suolamakasiinin, nederlaakin. Kun se purettiin, hirret vietiin Sanginjoelle. Paikalla olleet metsätyömiehet ryhtyivät rakentamaan niistä kämppää, koska heistä olisi ollut sääli, jos käsinveistetyt hirret olisi päästetty lahoamaan. Veistäjän nimikirjaimet ja vuosiluku, I.B.1859, osoittavat kehikon valmistumisaikaa.
Kehikon hirsistä riitti puutavaraa 450-neliöiseen päärakennukseen, pikkusaunaan ja kalusteisiin. Suolamakasiinin väkipyörästä syntyi pirtin valaisin. Myöhemmin rakennettiin uusista käsinveistetyistä hirsistä sähkösauna. Sanginjoen törmän tasanteelle tehty savusauna on rakennuksista uusin.
Tapana on, että kaupunginjohto ottaa vieraat vastaan pirtissä. Tarjolla on tietenkin sitä maankuulua lohikeittoa. Sopansyöntiennätys on vuodelta 1998, jolloin Yleisradion toimittaja Mikko Malm söi keittoa kokonaista 14 lautasellista. Naisten sarjassa on päästy vasta kolmeen santsaukseen. "Tervaa, lohta, ohrarieskaa, leipäjuustoa... Kaikki pohjoispohjalaista perinnettä. Alkuaikoina lähitaloista ostettiin kaikki perunat ja sipulitkin", kuvailee tarjontaa Oulun kaupungin suhdetoimintapäällikkö Anneli Korhonen.
"Pääsääntöisesti vieraat ovat pitäneet lohikeitosta. Italialaiset nuoret olivat erityisen ihastuneita siihen. Keittoa liian mietona pitäneet kiinalaiset vaativat ketsuppia soppaansa, ja nyt olen hankkinut myös pippuria lisättäväksi", kertoo paikan emäntä Malla Koivukangas.
Pehkolanlammen käyttöön on luotu selvät säännöt. Päivisin tiloissa on usein kaupungin henkilökunnan koulutusta ja iltaisin vierastilaisuuksia. Tiloja ei koskaan vuokrata ulkopuolisille, ja kaupunginjohtaja päättää jokaisesta käyttökerrasta.
Monille vieraille pelkästään paikan hiljaisuus on jo suuri kokemus. Ja että pihalta voi pistää suuhunsa marjoja tai ettei kesällä pimeää tulekaan! Ohjelmaa on kalastuksesta tikan heittoon. Sauvakävelyn alkeetkin ovat tulleet -- hiihtämisestä puhumattakaan -- monille vieraille tutuiksi täällä.
Vierailla on mahdollisuus saunomiseen, mutta ei saunomispakkoa: osa vieraista ei voi ymmärtää, että saunaan mennään alastomina ventovieraiden kanssa. "Mutta esimerkiksi monet japanilaiset tykkäävät käydä saunomassa. He käyvät hangessakin vilvoittelemassa", kertoo kaupungintalon keittiöpäällikkö Kristiina Härmä.
Parhaaksi edustussaunaksi Kauppalehden äänestyksessä valittua pikkusaunaa Seppo Nykänen lämmittää koivun ja lepän sekoituksella. "Edustussaunan lämmityksessä ei ole varaa epäonnistua. Havupuu palaa epäpuhtaammin, eikä lopputulos ole aina selvä." Saunanlämmityksessä aikaa vierähtää helposti tunteja, koska Aito-kiukaan suurimman version kivimassa painaa 350 kiloa. Osa kiukaasta on upotettu maahan ja lämmitys tapahtuu ulkoa. Pesutiloihin on valittu karkaistu lasi suojaamaan seiniä vesivahingoilta. Sen läpi voi ihailla hirsien kauneutta.
Kun ensimmäinen sauna kävi ahtaaksi, alueelle rakennettiin suurempi sähkökäyttöinen sauna. Hirret piilutettiin yhtä lailla käsin. "Kun timpuri oli ollut kaksi viikkoa töissä ja sai palkan, hän katosi seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Työnjohtaja teki sillä välin hänen työtään, ja se näkyy selvästi käsialassa", saunamajuri muistelee.
Harvemmin lämmitettävä savusauna on pystytetty alueelle viimeisenä. Alunperin sen piti tulla rakennusten väliin, mutta kun luonnon Sanginjoen törmään muovaama paikka valkoisine hiekkoineen huomattiin, saunan paikkaa vaihdettiin. Törmää tuettiin sekä betonilla että luonnonkivillä. Savusaunan 950 kivikiloa Seppo Nykänen on kantanut ämpärillä läheisestä koskesta. Vain pieni osa kiukaasta on saunan puolella näkyvissä. "Tämäkin on tehty täysin perinnetyönä. Hirret tuotiin Lyötyn vanhasta makasiinista. Muun muassa sota-aika näkyy hirsissä haulikon haulien jälkinä. Eikä tässä ole käytetty rautanauloja", esittelee Seppo Nykänen ylpeänä.
Nepalin kuningas ja kuningatar ovat olleet henkilökunnan mielestä Pehkolanlammen eksoottisimmat vieraat. Paikalle kutsuttiin tuolloin kyläläisiä heiluttamaan vieraiden kotimaan lippuja. Muistona vierailusta on seinälle ripustettu hallitsijaparin lahjaksi antama leili. 1990-luvun alkupuolella pidetyn suuren maatalousnäyttelyn muistona pianohuoneen seinällä on mahtisonnin talja. Huovisen Tuunari-sonnia kuljetettiin peräkärryllä maatalousnäyttelyn aikana ympäri kaupunkia. Takaisin tehtäviinsä Viskaalin asemalle sonni ei enää päässyt, vaan se teurastettiin ja talja lahjoitettiin kaupungille.
Suomen presidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari ovat vierailleet Pehkolanlammella, samoin monet ulkomaiden presidentit ja pääministerit. Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajuuskauden ensimmäinen epävirallinen ministeritason kokouksen iltatilaisuus pidettiin myös täällä. "Monesti puhutaan kolmannesta protokollasta, mikä tarkoittaa Pehkolanlammen protokollaa tasavallan presidentin ja ulkoministeriön protokollien ohella", toteaa Anneli Korhonen.