Leppoisa ja rauhallinen suomalainen on hyvä rauhanturvaaja -- ei kiihdy turhista, jaksaa aina vain, pärjää ja tarkenee.
Onko enää näin? Pullamössösukupolveksi kutsuttu joukko on kasvanut aikuiseksi ja pääsee jo maailman kriisipesäkkeisiin. Onko rauhanturvaajien hyvä maine samalla karissut?
Nykyiset rauhanturvaajat eivät ole mössöä ainakaan perikansallisen saunomisen määrässä mitattuna. Kosovossa suomalaisten rauhanturvaajien leirissä Camp Villessä lämpiää sauna joka päivä.
Valinnanvaraakin on -- hiet saa pintaan esimerkiksi sähkö-, puu- tai kerosiinilämmitteisessä saunassa. "Ja juhlakäyttöön on varattu liikkuva sauna, joka on tarkoitettu leirin syntymäpäiväsankareille", tiedotusupseeri Mikko Autti paljastaa ylpeänä.
Harrastavat rauhanturvaajat muutakin kuin saunomista. Messissä pelataan biljardia ja urheiluhallissa sählyä, mutta eniten aikaa menee siihen, että juostaan yhdessä ympyrää. Leirin on vallannut maratonvillitys, minkä vuoksi nuoret miehet pinkovat leiriä kiertävällä kuntopolulla.
1 350 metriä pitkällä, Timon poluksi ristityllä reitillä treenataan Ateenan maratonille, jolle rauhanturvaajat osallistuvat joukolla 4. marraskuuta.
"Alkuun saattoi kurkkia vielä maisemia, mutta nyt tämä reitti alkaa kieltämättä olla turhan tuttu", juoksukenkiä ahkerasti kuluttava nivalalainen Janne Ottavainen myöntää.
Ottavaisella on vielä pitkä matka lenkkipolulle nimensä antaneen rauhanturvaajan kilometrimääriin.
Timo Ronkainen päkytti pitkin pururataa yli 3 000 kilometrin verran vuoden aikana.