Lopputestaaja Mauri Tuohimaa lomautettiin Selmicista maaliskuussa viikkoa myöhemmin kuin Virpi Jumisko. "Tulot tippuivat puoleen", synnyinpaikallaan Kiiminkijoen rannalla asuva Tuohimaa kertoo rantasaunan portailla.
Jo 23 vuotta samojen seinien sisällä työskenneelle Tuohimaalle alkoi toinen pitkä lomautuskausi. Edellinen kesti peräti 25 kuukautta, ennen kuin toissa vuoden joulukuussa työnjohtaja soitti vapauttavan puhelun.
"Ensimmäinen lomautus veti miehen hiljaiseksi. Saunan lauteilla istuessa mietin, mitä tämä tuo tullessaan", Tuohimaa tunnustaa sisällä.
Hänellä ei ole omia lapsia, mutta Kempeleessä asuvalla avopuolisolla on kaksi. Puolisolla riittää töitä Maikkulan Valiolla. On säästettävä kaikessa.
"Auton käyttö on vedettävä niin nollaan kun pystyy. Kaupungin hummailut jäävät vähiin. En käy ulkomailla, koska matkat veisivät liian suuren osan tuloistani."
Eikä siinä kaikki. "Joka päivä töihin mennessäni tapaan kavereita. Maanantaina saadaan purettua viikonlopun asiat. Olen puhelias", mies sanoo.
Kevät ja kesä helpottavat, mutta pimeä syksy on lomautetulle raskasta aikaa. Varsinkin, jos ei ole hajuakaan, mitä voisi tehdä.
"Ei saa jäädä neljän seinän sisälle, vaan pitää potkia itsensä liikkeelle", Tuohimaa neuvoo muita lomautettuja. Hän yrittää pitää elämässään perusrytmin.
Ensimmäisen pitkän lomautuksensa aikana Tuohimaa luki muuntokoulutuksesta, jossa elektroniikka-asentajista koulutettiin sähköasentajia. Onni potkaisi. Hän pääsi kurssille.
"Suosittelen lomautetuille kursseja. Nyt seuraan tarkasti lehtiä ja nettiä sähköasentajan jatkokoulutuksesta. Mutta suosituimmille kursseille on vaikea päästä."
Kurssien pikkutarkat säännöt ihmetyttävät häntä. Esimerkiksi sähköasentajakurssin 19 osanottajasta valmistui vain yhdeksän. Osa lopettaa, koska työnantaja keskeyttää lomautuksen. Joillekin taas saattaa tulla työvoimapoliittinen kielteinen lausunto työvoimatoimistosta kesken kurssin.
"Pojat olivat tosi pahalla päällä kun kolmen kuukauden kurssin jälkeen piti lopettaa kielteisen lausunnon vuoksi. En tiedä tarkempaa syytä, mutta ei se kovin kannustavalta vaikuttanut. En ymmärrä mikä järki siinä oli."
Tuohimaa ei aio heittää kirvestä kaivoon työpaikkansa suhteen. "Tällä alalla saattavat muutokset tulla nopeasti. Ei koskaan tiedä, vaikka ala alkaisi taas nousta ylöspäin. Kokemukseni mukaan firma on mennyt eteenpäin kolmen, viiden vuoden syklillä, vuoroin nousua ja laskua. Ei auta kuin vähän aikaa katsoa. Pelottaa, kun työt tahtovat karata Viroon, Unkariin ja Aasiaan. Mutta pakko on uskoa, että täälläkin joku pärjää."
"Ammattiliitot tekevät mitä voivat. Esimerkiksi eläkeiän nostossa ay-liike teki selväksi, että nyt ei ruveta höpöttämään. Hieno temppu. Eihän siinä ole mitään järkeä, että valtavan nuorisotyöttömyyden Suomessa pakotetaan vanhat olemaan liian pitkään töissä samaan aikaan, kun nuoret kärvistelevät työttöminä."
"Pyörin tässä", luonnon ääressä kasvanut Tuohimaa kertoo lomautetun arjestaan. Hän ulkoilee ja viettää osan ajastaan metsällä ja kalassa. Tietokone vie myös aikaa. Hänen vanhempansa kasvattavat viljaa. Tuohimaa auttaa kesäisin isäänsä parhaansa mukaan viljapellolla.
Ja kesällä Kiiminkijoki virtaa rantasaunan vierestä.