Suomalaiset tavat herättävät maailmalla hämmennystä. Viimeksi EU:n talouskomissaari Olli Rehnin harjoittama saunadiplomatia herätti italialaisen Corriere della Sera -lehden huomion. Rehn oli kutsunut miestoimittajia saunailtaan.
Diplomaatit kansainvälisissä tehtävissä ovat vuosikymmeniä avanneet saunakulttuuria asemapaikoissaan. Hyvä vain, jos Rehn on saunottelun avulla onnistunut avaamaan talouspoliittisia solmuja sidosryhmilleen. Rehn puolestaan on nuhteettomuuden perikuva. Kukaan tuskin pääsee syyttämään häntä siitä, että hän suhtautuisi asenteellisesti nais- tai miestoimittajiin.
Saunakulttuurin piirissä elävät ymmärtävät, että saunaillassa ei ole mitään hämärää tai moraalisesti arveluttavaa. Sitä voi hyvin avata muillekin. Kyse on jostakin aivan muusta kuin Italian entisen pääministerin Silvio Berlusconin bunga bunga -juhlista.
Saunakulttuurin maissa asia ei herätä ihmetystä, sillä kyseessä on vapaamuotoinen ja tavanomainen tapa käydä asioita läpi. Saunakulttuuria tuntemattomille se voi olla koko loppuelämän säilyvä unohtamaton elämys tai kauhukokemus.
Kansainvälistä saunadiplomatiaa ei käy kieltäminen, mutta sen harjoittamisessa tulee käyttää harkintaa. Ei anna hyvää kuvaa, jos tämänkaltainen verkostoituminen sulkee naiset sen ulkopuolelle. Silloin diplomatia kääntyy itseään vastaan.
Takavuosina laudepolitiikka eduskunnassa joutui huonoon huutoon, kun naiskansanedustajat kokivat, että liian moni asia päätettiin saunavaliokunnassa eikä eduskunnan suuressa salissa. Tasa-arvon eteneminen on lopettanut nämä puheet, sillä myös naiset osaavat nykyään hoitaa lobbausta omissa saunailloissa.