"Terve sauna, terve lämmin, täältä miekin tulla rämmin", lausuu Kaarina Kailo saunan tervehtimisloitsua ja heittää vettä kiukaalle. Hilkka Peltonen ja Taru Hallikainen yhtyvät loitsuun. Kynttilä valaisee jouluisen hämyistä saunaa Kiimingin Jäälissä. Kailoilla vietetään pikkujoulusaunaa ja vaalitaan vanhoja saunaperinteitä ystävien kesken.
Nyt ei ole kyse mistään pikaisesta löylyissä piipahtamisesta, sillä tärkeintä on ajan tuhlaaminen ja rauhoittuminen. Saunomiseen saattaa vierähtää kolmekin tuntia. Välillä pujahdetaan ulos tuijottelemaan tähtiä tai pulahdetaan Jäälinojan kylmään veteen. Löylylaulut nostattavat tunnelmaa, ja joskus mukana ovat rummutkin.
"Yhteisöllisyys saa laulut tulemaan esiin. Löylylaulut ovat spontaaneja performansseja ja hauskaa yhdessäoloa", luonnehtii Suomen akatemian tutkija Kaarina Kailo. Hän on yksi valtakunnalliseen Metsänpeitto-ekopsykologiayhdistykseen perustajajäsenistä ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Yhdistys haluaa palauttaa ekologisesti kestävää saunakulttuuria Suomen kansanrunojen pohjalta.
Jouluateriaa tärkeämpi
Kailon mukaan saunakulttuurin kautta voi raottaa räppänää menneisyyteen ja samanistiseen maailmankuvaan. "Sauna on pyhä ja kosminen paikka, jossa yhdistyvät peruselementit tuli, ilma, maa ja vesi. Se on ykseyden kokemisen paikka", määrittelee Kailo
Suomalaisessa kansanperinteessä joulusaunalla on ollut aina erityinen asema. "Se saattaa olla jopa tärkeämpi kuin jouluateria. Saunomisella päästään sisään todelliseen joulun henkeen. Siihen liittyi myös vainajien, tonttujen ja henkien muistaminen. Kuudelta mentiin saunaan, mutta siellä ei oltu missään nimessä yli keskiyön, koska silloin oli henkien vuoro. Lopuksi saunaan jätettiin ruokaa ja juomaa poismenneille."
Vanhaan saunakulttuuriin on liittynyt syklinen maailmankuva, jossa ihmisellä ja luonnolla oli kumppanuussuhde. "Saunaan liittyy paljon rituaaleja, jossa annetaan takaisin luonnolle, mitä siltä saadaan. Minua kiinnostaa tuo maailmankuva, joka on vielä joidenkin tutkijoiden mukaan saamelaisilla kohtalaisen vahva."
Saunan keskeisestä merkityksestä kertonee sekin, että ennen kristinuskoa se oli kuin kirkko. Sauna oli pyhä kehä, jossa käytiin läpi kaikki elämänkaaren kohokohdat lapsen syntymästä lähtien. Siellä on myös vahvistettu sukupuolirooleja ja lapsen sielua.
Murheet kiukaalle
Saunanperinnettä vaalitaan paradoksaalisesti lähinnä saunakaupoissa, joista voi ostaa tonttuja, löylylakkeja ja saunahunajaa nautinnollisiin löylyhetkiin.
Kailoa harmittaa, että alun perin maan kohtua symboloineesta saunasta, jonne "ryömittiin uudelleensyntymään", on tullut yksipuolisesti miehinen. Elias Lönnrotin kokoamista Suomen kansan vanhoista runoista on valikoitu vain 1800-luvun maailmankuvaan sopivia miehisiä tonttuhahmoja."Missä ovat saunan jumalatar Auteretar, Sanervatar ja Kylyn akka?"
Nyt saattaisi olla tilaus vanhan saunakulttuurin renessanssille. "Kirkko on pitänyt visusti piilossa pakanaperinteet, kuten loitsut ja saunataiat. Jos esihistorialliset perinteet palautuvat kaupallisuuden avulla ihmisten tietoon, niin ehkä ne otetaan uudestaan kulttuurin keskiöön."
Saunan teknologisoitumisen myötä on menetetty yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi kiuaskivet valikoitiin ennen porukalla, ja kiukaasta tuli yhteinen "alttari". Nyt ne ostetaan valmispakettina marketista. Saunominen ei ole enää yhtä kollektiivinen tapahtuma kuin ennen - siitä on tullut pienen ydinperheen juttu.
Yhdeksän vuotta Kanadan intiaanien parissa elänyt Kailo on vetänyt eheyttäviä saunarituaaleja naisille. "Intiaanit käyttivät saunaa yhteisöllisyyden vahvistajana. Saunassa voi heittää murheet kiukaalle, purkaa mieltään ja hikoilla asiat ulos."
Kailolta on tänä vuonna ilmestynyt kaksi saunaa ja luontosuhdetta käsittelevää kirjaa. Tekeillä on Naisten sampo -kirja yhdessä taiteilija ja ekopsykologi Irma Heiskasen kanssa. Kirjaan on koottu erilaisia reseptejä ja saunarituaaleja.