Meidän käskettiin säästää sähköä. Me lämmitimme sähkösaunan. Me pidimme jouluvalot päällä, joka huoneen ikkunassa loisti oma tähtensä. Me pesimme pyykkiä, aivan kuten muulloinkin.
Sähköyhtiöiden varoitukset kulutuspiikeistä ja mahdollisista katkoksista eivät meitä hetkauttaneet. Myös itse kauppa- ja teollisuusministeri vetosi, ettei tarpeettomasti kulutettaisi energiaa.
Mutta me käytämme sähköä miten lystäämme, vaikka vähemmälläkin pärjäisi. Sähköstä emme tingi. Pohjoisilla leveysasteilla lämpö on toki välttämättömyys, elinehto. Kun osa taloista lämpenee sähköllä, sitä on pakko kuluttaa. Mutta kun huusholli on kyllin lämpöisä, enempää ei tarvitse haaskata.
Muistaisimme edes, että kaikilla ei ole mistä tuhlata. Isolla osalla maailman ihmisistä ei ole sähköpistorasiaa näköpiirissään, ja sähköhätämme on ainakin minun mielestäni pienempi pulma kuin aidosti elintärkeä pula vedestä.
Tänä talvena Suomessa sana vesipula on tullut tutuksi ja todeksi monelle, mutta maailman mittakaavassa meidän vesihätämme on mitätön. Pula makeasta vedestä piinaa satoja miljoonia ihmisiä. Se on rankka määrä ihmisiä se.
Veden kulutus on kuusinkertaistunut sadan viime vuoden aikana. YK:n laskujen mukaan vettä lotrataan huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin väestö kasvaa. On arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä maapallon väestä 40 prosenttia kärsii vesipulasta.
Muualla maailmassa vesipula on niin totta, että vedestä on syyksi sodalle. Esimerkiksi Israelin johto on tyynesti ilmoittanut, että maalla on oikeus puolustaa vesivarojaan. Samantyyppinen sanaharkka on päällä Intian suunnalla. Vedestä, sen käytöstä ja ennen kaikkea oikeudesta vesivaroihin kalistellaan vähintäänkin sanansäilää.
Öljystä rikkaat, vedestä köyhät arabimaat ovat joskus ilmaisseet, että heitä saattaisi kiinnostaa ostaa makeaa vettä Suomesta. Se kävisi edullisemmaksi kuin operaatiot, joilla merivedestä nyt kehitetään juotavaa vettä.
Kiinassa on alkanut valtava kanavahanke, jonka tarkoitus on varmistaa maan pohjoisosien kuivien alueiden kastelu. Vettä virtaisi entistä varmemmin myös Pekingiin ja muihin suurkaupunkeihin. 50 vuodessa Kiina aikoo rakentaa kolme kanavaa, ja niistä kunkin mitta on yli tuhat kilometriä. Monen koti jää jalkoihin, kun veden tarve on niin kova.
Kaikki kiertyy jollain tapaa toisiinsa. Suomessa vähiin huvennut vesi aiheuttaa sen, ettei vesivoimaa voida tuottaa yhtä paljon kuin tavallisesti.
Me suomalaiset suhtaudumme sekä energiaan että makeaan veteen niin kuin niitä riittäisi aina, kuin ne olisivat ehtymätön luonnonvara. Emme mieti pätkääkään, mitä nuppia käytämme. Olisi hiljalleen täälläkin pakko miettiä.