Perjantai-iltana kello on kuusi, auomme ja suljemme ärtyneenä vesihanaa taloyhtiön saunan pesuhuoneessa.
On hiljalleen uskottava, että vettä ei tule. ”Eikö me mennäkään saunaan? Miksi ei tule vettä”, kysyy lapsi.
Ei muuta kuin saunatakki päälle ja soittamaan alaoven vieressä olevalta ilmoitustaululta löytyvään huoltomiehen päivystysnumeroon.
”Kokeilitteko te, että tuliko siitä toisesta hanasta vettä? Siis siitä, missä on se vesiletku”, kysyy huoltomies. ”Ei ne meille ole mitään ilmoittaneet, että olisivat jo aloittaneet sen remontin siellä saunatiloissa”, huoltomies huokaisee ja sanoo selvittävänsä asiaa.
Me menemme hissillä takaisin kotiin.
Illemmalla saunan oveen käytävälle on tullut paperilappu, johon on kirjoitettu mustalla tussilla: ”Sauna ei käytössä, ei tuu vettä! T. Huoltomies.”
Meidän taloyhtiössämme on meneillään putkiremontti. Se on ollut naapureiden kanssa yhteisenä puheenaiheena jo pian vuosikymmenen ajan ja suunnitteillakin jo vuosia.
Viime syksynä pinnoitettiin viemärit, ja 1960-luvun alun vessanpöntöt vaihtuivat nykyaikaisiin malleihin. Nyt vuorossa ovat vesiputket.
Monta muutakin asiaa korjataan ja uusitaan – ja hyvä niin. Toki taloyhtiön saunassa on mainiot, kosteat löylyt ja tunnelma on kuin suoraan mummolan pihasaunasta, mutta sekin on totta, että pesuhuoneen laatat ovat paikoin rähjääntyneessä kunnossa.
Hyvä asia on sekin, että isoista korjaustöistä huolimatta meidän asukkaiden ei ole tarvinnut lähteä remontin tieltä evakkoon.
Se ei ole hyvä asia, että remontin edetessä asukkaat eivät aina tiedä, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu.
Vaikka maailma ei kaadu saunavuoron peruuntumiseen, on silti osoitus huonosta tiedotuksesta katkaista vedet saunasta ja olla kertomatta siitä etukäteen niille, jotka ovat saunavuorosta maksaneet.
Vaikka sitä miten päin ajattelisi, se antaa asukkaalle vaikutelman, että remonttifirmaa asukkaiden näkökulma ei kiinnosta. Vaikka kyllä pitäisi, sillä mehän maksamme remontin viulut.
Asukkailla täytyy olla etukäteen tieto siitä, mitä remontin aikana milloinkin tapahtuu. Se asia ei muutu miksikään siitä, että asukkaiden puolestaan pitää pystyä asennoitumaan pitkämielisesti siihen, että isosta remontista koituu vääjäämättä haittaa asumiseen ja asumisviihtyvyyteen.
Taloyhtiöiden putkiremontit ovat jo vuosia olleet kerrostaloasumisesta puhuttaessa tapetilla, mikä ei ole ihme, sillä remontti-ikään tulevia taloja ja niissä asuvia ihmisiä on paljon.
Toimivan tiedotuksen merkitys korostuu aina, kun puhutaan siitä, mitä kerrostalojen korjausurakat vaativat onnistuakseen. Sen vuoksi tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että tiedotuksen tärkeys tulisi nykyään yllätyksenä millekään alalla toimivalle taholle.
Ja sen vuoksi pesuhuoneen vesihanaa turhaan nykivän ensimmäinen reaktio on ärtymys: yhtäkkiä sitä kokee tulleensa omassa kodissaan kohdelluksi piittaamattomasti ja välinpitämättömästi.
Mutta kenellä on vastuu siitä, että tieto kulkee? Silloin on jo menty auttamattomasti pieleen, kun poikki pistetyistä vesistä joudutaan ilta-aikaan soittelemaan ihmiselle, jolle asia ei kuulu kuin mutkan kautta.
Remonttifirman lisäksi vastuu on ilman muuta isännöitsijällä ja taloyhtiön hallituksella, remontin valvojasta puhumattakaan. Aikataulut ja remontin vaikutukset asukkaiden arkeen täytyy nähdä tärkeinä, etukäteen kertomisen arvoisina asioina jo suunnitteluvaiheessa. Myös asukkaiden olisi hyvä kertoa hyvissä ajoin, millaista tietoa he haluavat remontin kulusta saada.
Silloin syntyisi vaikutelma, että kaikki osapuolet ovat ruljanssissa samalla puolella.
Kolumni