Suomen jalkapallomaajoukkueen topparilla Sauli Väisäsellä, 23, on hymy herkässä. Italian tuliaisina koti-Suomeen ovat loistokelit, ja edessä vielä ennen muutaman viikon kesälomaa maaottelut Romaniaa ja Valko-Venäjää vastaan ensi viikolla. Niitä Väisänen odottaa hyvinkin innoissaan.
Intoon on syynsä. Tänä vuonna Väisänen on pelannut vain maaottelut Makedoniaa ja Maltaa vastaan maaliskuun lopulla. Hinku kentälle on näin ollen erityinen, takana kun on turhauttanut puolivuotinen jakso Italian pääsarjan Serie A:n SPAL:ssa.
- Opettavainen vuosi. Oppi itsestään sekä ihmisenä että futarina aika paljon, ja tavallaan myös kasvoi sekä ihmisenä että jalkapalloilijana. Elämään ammattilaisena, Väisänen tiivistää ensimmäisen kautensa Italiassa.
Oppia toi uuden ympäristön lisäksi se, että vuosi oli aika lailla tyystin kaksijakoinen.
- Alkoi ihan tajuttoman hyvin. Olin itse yllättynyt siitä, kuinka hyvin tuli luottoa ja kuinka hyvin pääsin systeemiin sisään, ja tuli paljon positiivista palautetta.
- Mutta sitten alkoivat loukkaantumiset. Vasen takareisi ensin, ja sitten oikea etureisi. Ja sitten taas vasen takareisi. Ensimmäinen puoli vuotta Italiassa oli ruusuilla tanssimista, mutta sitten todella rikkonaista loukkaantumisten takia. Silti, turhautumista on ollut enemmän noihin vammoihin, ei asemaani joukkueessa.
Nyt mies on täysin kunnossa, ja kuukauden päästä alkaa valmistautuminen uuteen Serie A -ruljanssiin.
- Asioita voi toki tapahtua päivissäkin, kun siirtoikkuna aukeaa. Mutta tällä hetkellä ajatus on, että haluan jatkaa SPAL:ssa, pysyä paremmin kunnossa ja pelata enemmän.
Rukousta ja identiteettikriisiä
Italiassa Väisästä viehättää eritoten - kelin lisäksi - intohimo jalkapalloon. Sen huomaa jo kotiovesta ulos astuessa.
- Aamulla tulee 80-vuotiaat mummot halaamaan ja toivottamaan onnea peliin, ja sanovat aikovansa rukoilla meidän puolesta. Se on makee juttu, Väisänen nauraa.
Mummoilla ja muilla on nyt kärvistelemistä, kun Italiaa ei nähdä MM-lopputurnauksessa ensimmäistä kertaa 60 vuoteen.
- Kansakunta on kriisissä. Jalkapallo määrittelee italialaisen identiteetin, se hengittää ja elää jalkapalloa. Ja nyt osa koko kansakunnan identiteetistä on viety. Ja sen huomaa: olen aika kova heittämään vitsiä, mutta en ole tuosta hirveästi viitsinyt vitsailla, Väisänen myhäilee.