"Tuhoan kohta tämän puolueen", kirjoitti Sauli Niinistö puoluetoverilleen Maija Perholle vuonna 2000. Kokoomuksen sisäpiirissä tulkitaan, että yksi syy Niinistön luopumiseen puolueen puheenjohtajuudesta oli suhde Tanja Karpelaan.
Valtioneuvos Harri Holkeri antaa huonon arvosanan kokoomuksen tavalle asettaa presidenttiehdokas kuusi vuotta sitten pidettyyn vaaliin. Puolueen miehet saivat Holkerin suostumaan ehdokkaaksi samaan aikaan kun toisaalla naiset puhuttivat tehtävään Riitta Uosukaista.
Muun muassa nämä asiat nousevat esille toimittaja Tuomo Yli-Huttulan Niinistöä käsittelevästä kirjasta "Puolivallaton puolue", joka ilmestyy Otavan julkaisemana maanantaina. Kaleva julkaisee kirjasta kaksi otetta. Otsikot ja väliotsikot ovat toimituksen tekemiä.
Kuurupiiloa julkisuuden kanssa
Kesästä 2000 lähtien (Sauli) Niinistö alkaa uudelleen pohtia luopumistaan ja myös puhuu siitä lähipiirilleen. Esimerkiksi Maija Perho antaa asian mennä toisesta korvasta ulos. "Tuhoan kohta tämän puolueen", Niinistö kirjoittaa eräässä kokouksessa Perholle. Viesti pysähdyttää Perhon. Muutaman kirjelapun jälkeen Perholle valkenee, että Niinistö on alkanut seurustella keskustan uuden kansanedustajan Tanja Karpelan kanssa. Niinistön ja Perhon kirjeenvaihto tapahtuu vajaa vuosi ennen kuin kohusuhde tulee julkisuuteen. Niinistö lienee pohtinut, miten kokoomusjohtajan seurustelu keskustapoliitikon kanssa vaikuttaa kokoomuksen julkiseen kuvaan.
Kokoomuksen sisäpiirissä tulkitaan, että yksi syy luopumiseen oli suhde Karpelaan. Niinistö kivahtaa tulkinnasta ja muistuttaa, että hänen nuorin poikansa Matias oli lähdössä silloin kotoa, mikä oli ratkaisevampi käänne hänen henkilökohtaisessa elämässään. Niinistö vaikuttaa yllättyneeltä, miten pitkään suhde pysyi salassa säännöllisistä tapaamisista huolimatta. Hänen mukaansa siitä olisi voitu tietää laajemminkin. Kun Niinistö ja Karpela alkavat seurustella keväällä 2000, Niinistön erityisavustaja Velipekka Nummikoski käy joka torstaiaamu katsomassa Akateemisessa kirjakaupassa, onko suhde jo uuden 7 päivää -lehden kannessa. Karpela ja Niinistö rullaluistelevat kesäisessä Helsingissä ja ruokailevat ravintoloissa. He viettävät loppujen lopuksi normaalia nuoren parin elämää. Erona on se, että he joutuivat joskus harhauttamaan ihmisiä. Karpelan kotipihalla Niinistö leikkaa ruohoa päähine päässään, jottei häntä tunnisteta. Vaikka sensaatiolehdet saavat muutamia vihjeitä parin liikkeistä, ne eivät saa tiedoille varmistusta, joten seurustelu pysyy piilossa.
"Sauli sai olla todella ylpeä lähipiiristään, koska kukaan ei vuotanut suhteesta minkään vertaa", kokoomusvaikuttaja toteaa. Pariskunta päättää paljastaa suhteensa sen jälkeen, kun heidät on nähty ravintola Storyvillessä tammikuussa 2001. Kun ensimmäiset epäilyt suhteesta ovat nousseet iltapäivälehtien otsikoihin, Karpela ja Niinistö viettävät kahvihetkeä helmikuussa eduskunnan kuppilassa salamavalojen räiskyessä. Jännittyneen oloinen Karpela ei koske kahvikuppiinsa. Lehdet saavat himoitut valokuvat kohuparista.
Tiet eroavat
Karpela ja Niinistö vetävät julkisuudessa erittäin nihkeää linjaa. Pariskunnalta ei heru lehdille yhteishaastatteluja. Presidentin linnan juhlissa pariskunta suostuu televisiohaastatteluun pari kertaa. Vaivaantunut pari vastaa toimittajien kysymyksiin nokkelasti, kierrellen ja kaarrellen sanomatta kuitenkaan mitään. Keväällä 2003 Karpela kipuaa (Anneli) Jäätteenmäen hallituksen kulttuuriministeriksi, ja Niinistö aloittaa Euroopan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa. Marraskuussa pari kihlautuu. Heidän tiensä erkanevat kesällä 2004.
Kun Niinistö ilmoittautuu kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi maaliskuun lopussa 2005, Karpela julistaa seuraavan viikon Me Naiset -lehdessä, kuinka ero Saulista oli oikea ratkaisu. "Jos jaan elämäni jonkun kanssa, haluan että arvomaailmamme ovat samankaltaiset. En nyt puhu poliittisista arvoista, vaikka seurustelun aikana törmäsimmekin kysymykseen, miten eri puoluetausta vaikuttaa elämäämme. Puhun suhteesta lapsiin, suvaitsevaisuudesta, inhimillisyydestä, lämmöstä ja toisten ihmisten kunnioittamisesta, pehmeistä arvoista vastaan kovat", Karpela lataa.
Niinistön tiedetään kokeneen Karpelan lausunnon poliittisesti tarkoitushakuisena iskuna. Karpela pelaa julkisuudella taitavasti. Hän ei päästä vahingossa piikikkäitä lausuntoja entisestä elämänkumppanistaan. Ajan kuluessa julkisuuden ihmisen nahka paksunee, jolloin hän kestää entistä enemmän. Niinistö luulee, että nahka enemmänkin ohenee: "On jokin sietokyky, joka kuluu. Minua ei viime kädessä ärsytä paljon sellainen kevytjulkisuus. Enemmänkin ärsyttää se, että sinun päähäsi mennään ja kehitellään ja keksitään motiiveja eri ratkaisuille. Siinä on hyvin vakava sävy ja sen uhriksi joutuminen ärsyttää. Se on keljumpaa kuin se henkilöjulkisuus, joka myöskään ei ole ihan hyvällä tolalla Suomessa."
Holkeri antoi lupauksen ehdokkuudestaan Kanervalle
Nuoremman polven naispoliitikot liputtavat (Elisabeth) Rehnin puolesta. Kokeneemmat naiset alkavat vasta pohtia, rohkenevatko he kääntyä (Riitta) Uosukaisen puoleen, kun varttuneet miespoliitikot pohjustavat (Sauli) Niinistön myötävaikutuksella Harri Holkerin ehdokkuutta. Muutamat pallottelevat myös Pekka Hallbergin, Risto Ihamuotilan, Antti Tanskasen, Pekka Tarjanteen ja Wille Riekkisen nimillä. Olli-Pekka Heinosen nimi on heitetty koepallona esiin, mutta se ei kanna julkisuudessa.
Suurten tunteiden viikko kokoomuksessa on päättymässä, kun Pirjo-Riitta Antvuori, Irja Tulonen ja Hanna Markkula-Kivisilta istuvat eduskunnan kuppilassa perjantai-iltapäivänä 24. syyskuuta. Kokoomuksen Verkkouutiset on samana päivänä julkistanut kyselyn, jonka mukaan Holkeri on suosituin ehdokas sekä kansan että puolueväen keskuudessa presidenttiehdokkaaksi. Uosukaista ei kelpuuteta kyselyyn. Puoluejohdossa pohjustetaan ilmapiiriä Holkerin ehdokkuudelle. Naiset suivaantuvat puolueen poikien pelistä ja päättävät pyytää Uosukaiselta välittömästi audienssia. Puhemiehen virkahuoneen ovet avautuvat vielä perjantai-iltapäivällä naisille, jotka yrittävät houkutella kuppilassa Ben Zyskowiczia mukaan käännytystyöhön. Holkerin taivuttelusta tietoinen Zyskowicz ei halua lähteä ryntäilemään. Puhemies alkaa lämmetä
"Nyt Riitta, me pyydämme sellaista, mikä on täysin mahdotonta, mutta pyydämme silti", Hanna Markkula-Kivisilta aloittaa. Viideksitoista minuutiksi sovittu tapaaminen venähtää sihteerin kauhuksi neljäksikymmeneksiviideksi minuutiksi. Uosukainen alkaa lämmetä pyynnölle. Puhemiehen ovea on samassa asiassa kolkutellut jo moni muukin.
Riitta ja Topi Uosukainen vierailevat lauantaina Uosukaisen erityisavustajan Mika Nykäsen kotona. Sorsapaistin ja viinin lomassa Nykänen sparraa Uosukaista ja muistuttaa, että paineet ehdokkaaksi lähdölle kasvavat päivä päivältä. Uosukaiset vetäytyvät viikonlopuksi pohtimaan tilannetta mökilleen. "Neuvottomana pelin edessä", Uosukainen kirjaa mietelausekirjaansa dramaattisen viikon päätyttyä.
"Hyvä on. Lähdetään nyt sitten näihin talkoisiin ja katsotaan mitä voidaan tehdä", Harri Holkeri ilmoittaa Ilkka Kanervalle tiistaina 28. syyskuuta. Kokoomuksen äänenkannattajan Nykypäivän päätoimittaja Jarmo Virmavirta antaa taustatukea Holkerin ehdokkuudelle. Hän esittelee samana päivänä lehtensä pääkirjoituksessa ajatuksen Holkerin asettamisesta kansalaisliikkeen presidenttiehdokkaaksi.
Tukijoukot kilpasilla
Kanerva raportoi Holkerin ratkaisusta Washingtonissa olevalle Niinistölle, joka kirjaa päiväkirjaansa, että "näyttää olevan kaksi lähtijää". Holkerin tukijoiden yllätykseksi tiedotusvälineissä kohistaan vain Uosukaisesta.
Samana tiistaipäivänä naisporukka tapaa Uosukaisen uudelleen puhemiehen virkahuoneessa. Antvuori, Markkula-Kivisilta ja Tulonen ovat täysin pöllähtäneitä, kun eduskunnassa päivystävät toimittajat piirittävät heidät tapaamisen jälkeen. Uosukaisen erityisavustaja Mika Nykänen vuodattaa tiedon, että kokoomusnaiset käännyttävät Uosukaista ehdokkaaksi. Nykänen aistii Uosukaisen epäröivän ensimmäistä kertaa kielteistä kantaansa. Kilpajuoksu Holkerin ja Uosukaisen tukijoukkojen kesken on käynnissä.
Uosukaisen lähtö kisaan varmistuu lopullisesti torstaina 30. syyskuuta, kun hänen luonaan käy kokoomuksen eduskuntaryhmän naisten delegaatio. Uosukainen tapaa sen jälkeen Yhdysvalloista saapuneen Niinistön, joka viestittää lämminhenkisessä tapaamisessa tukeaan. Uosukaisen mukaan Niinistö toivoo hänen jäävän pois iltapäivällä pidettävästä eduskuntaryhmän kokouksesta. Uosukainen hämmentyy siitä. Naiset ovat kaavailleet, että kokoomuksen ryhmä ottaisi kokouksessa kantaa Uosukaisen ehdokkuuden puolesta.
Holkerin nimi alkaa kummitella naisten mielissä. Antvuori yrittää ennen eduskuntaryhmän kokousta epätoivoisesti saada puhelimitse yhteyttä Ilkka Kanervaan. Antvuori soittaa lopulta suoraan Harri Holkerille, kun hän ei saa Kanervaa kiinni.
Soitosta yllättänyt Holkeri ei anna Antvuorelle selkeää vastausta ehdokkuudestaan. Puhelun jälkeen raivostunut Kanerva ryntää Antvuoren työhuoneeseen ja kertoo, että hänellä on Holkerin suostumus. "Se juna meni jo", Antvuori vastaa ja ihmettelee Kanervalle, "miksi hän ei ole puhunut aiemmin Holkerista."
Piikittelyä pintaliirrosta
Uosukaista ehdolle taivutelleet naiset kokevat eduskuntaryhmän kokouksessa olonsa epämieluisaksi. Niinistö piikittelee heitä mediajulkisuuden hakemisesta. Niinistön mukaan on oltava tarkkana sen suhteen kuinka paljon yksittäinen kansanedustaja ryhtyy tekemään presidenttiä. Niinistön mielestä on viisaampaa, jos kansanedustajat keskittyisivät politiikan tekemiseen eivätkä juokse pahimpaan pintaliirtoon. Antvuori muistuttaa, että Niinistö itse ehdotti asiasta avointa keskustelua. Antvuoren mukaan naiskansanedustajat ovat toimineet vilpittömästi ja ajatelleet erityisesti puolueen parasta. Keskustelun kuluessa Niinistö myöntelee, että naiset ovat tehneet arvokasta työtä.
Uosukainen on Niinistön kanssa käymässään keskustelussa vaatinut, että kaikkien on oltava hänen takanaan. Niinistö toteaa ryhmäkokouksessa, että ei ole puoluetta, joka sataprosenttisesti olisi jonkun takana. Niinistö kertoo tehneensä Uosukaiselle selväksi omalta osaltaan sen, että 110-prosenttinen tuki on hänen takanaan. Antvuori kummastelee, miksi Uosukainen ei ole paikalla ryhmäkokouksessa. Niinistö haluaa välttää, että kansanedustajat alkaisivat kinastella ehdokkaasta.
Uosukaisen ehdokkuuden epäilijät nostavatkin kokouksessa päätään. Tiedostusvälineissä on Kirsi Pihan mukaan vääristelty naisten keskustelua ehdokkaasta. Piha korostaa, että kaikki eivät ole oman ehdokkaan asettamisen kannalla. Ilkka Kanervan mukaan ei saa syyllistyä siihen, että "Uosukainen olisi meidän ainut vaihtoehtomme omaksi ehdokkaaksi".
Vaikka eduskuntaryhmä ei ota kantaa Uosukaisen puolesta, Uosukaisen tulo estradille on varmistunut. Antvuori pitää torstai-illan päätteeksi kokoomusnaisten liittohallituksen puhelinkokouksen. Naiset ottavat virallisesti kantaa Uosukaisen puolesta.
Holkeri vetäytyy
Vähin äänin Holkeri väistyy sivuun eikä halua missään tapauksessa puolueen sisäiseen kisaan ehdokkuudesta. Holkerin tapaaminen pyyhkäistään pois Niinistön kalenterista. Harri Holkerille jäi syksystä 1999 ikäviä muistoja. Vastahakoinen Holkeri oli taivuteltu suopeaksi presidenttiehdokkuudelle, ja lopulta hän huomasi melkein kisaavansa ehdokkuudesta Uosukaisen kanssa. Holkerin mielestä Sauli Niinistön olisi puheenjohtajana pitänyt lähteä ehdolle. "Sauli oli liian itsekäs. Prosessi saa jälkikäteen yhtä huonon arvosanan kuin se sai silloinkin", vaivaantunut Holkeri toteaa helmikuussa 2006 kuuden vuoden takaisista tapahtumista."