Tietokilpailukysymys: Keitä kahta presidenttiä kokoomuksen tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistö siteerasi sunnuntaisessa linjapuheessaan puoluevaltuustossa? Vastaus: J.K. Paasikivi ja P.E. Svinhufvud? Väärin. Hän ei lainannut tasavallan presidenttihistorian kumpaakaan kokoomuslaista, vaan Urho Kekkosta ja Mauno Koivistoa.
Euroopan investointipankin EIB:n varapääjohtaja kehotti muistamaan Kekkosen sanonnan, jonka mukaan Suomelle sopii kansainvälisissä suhteissa paremmin lääkärin kuin tuomarin rooli. Koiviston Niinistö muistutti ajaneen Suomea EU:n jäseneksi ensi sijassa turvallisuuspoliittisista syistä.
Niinistö on tullut tutuksi kamreeriotteista valtiovarainministerinä, rullaluistelusta, puolivallattomasta leskeydestä ja kihlausepisodista kulttuuriministeri Tanja Karpelan kanssa. Presidentiksi mielivän on oltava muutakin. Presidentin tärkein tehtävä on ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jossa Niinistö ei ole ollut koskaan omimmillaan.
Niinistöllä on sinänsä kiitollinen haastajan osa. Hänellä ei ole mitään hävittävää. Niinistön todellinen kilpakumppani on pääministeri Matti Vanhanen, mutta Niinistö haluaa haastaa tasavallan presidentti Tarja Halosen. Sama kuvio nähtiin viime kunnallisvaaleissa, joissa pääosaan nousivat SDP:n Paavo Lipponen ja kokoomuksen Jyrki Katainen. Pääministeri Matti Vanhanen jäi sivummalle, ja keskusta otti vaaleissa takkiinsa. On kiinnostava nähdä, yrittääkö Vanhanen välttää nyt tämän asetelman.
Epäkiitolliseksi Niinistön osan tekee se, että Halonen näyttää ainakin tällä hetkellä vaikealta voitettavalta. Niinistö ja Vanhanen kilvoittelevat toistaiseksi lähinnä siitä, kumpi saa kunnian hävitä Haloselle mahdollisella toisella kierroksella.
Urakkaa vaikeuttaa se, ettei Niinistö voi käyttää riskittä haastajan kaikkia aseita. Halosen ja Vanhasen taustapuolueet jäädyttivät viime talvena hyväksytyllä turvallisuusselonteolla ulko- ja turvallisuuspolitiikan jokerikysymyksen eli Suomen Nato-suhteen ainakin presidentinvaaleihin asti. Niinistö ei voi keikuttaa Nato-venettä ylen määrin. Muutoin oma kampanjavene hörppäisi vettä.
Kuusi vuotta sitten Nato-keskustelu oli laimeahkoa, ja vilkkain sananvaihto asiasta käytiin parina presidentinvaalien jälkeisenä vuonna. Tulevat vaalit näyttävät lämmittävän aihetta jo nyt. Asioita ei sanota vieläkään suoraan, ja ehdokkaiden todellisia Nato-kantoja on haettava sananvalinnoista ja nyansseista.
Halonen avasi pelin viime viikolla sanomalla, ettei hän "tunne siihen (Naton) suuntaan kauhean suurta vetoa". Niinistö vastasi heti, ettei turvallisuusratkaisuja tehtäessä "ole kyse tuntemuksista tai ennakkoasenteista". Näin sukupuolinäkökulmakin pilkahti esille.
Koska N-sana on presidentinvaalien ruma sana, jäsenyysmahdollisuuteen avoimimmin suhtautuva Niinistö joutuu puhumaan asiasta kieli keskellä suuta. Sitäkin enemmän hän puhuu poliittisesti vaarattomammasta aiheesta eli EU-puolustuksesta. Tämä kuului jo puoluevaltuustossa.
Tässä tullaan taas Kekkoseen ja Koivistoon. Kekkonen vei Suomea määrätietoisesti, mutta Neuvostoliiton takia siksakkia tehden, kohti läntistä integraatiota. Koiviston perustaktiikka oli sama, vaikka pelivaraa alkoi olla jo enemmän. Molemmat pitivät todelliset päämääränsä omina tietoinaan.
Niinistön avauspuhetta voi lukea niin, että hän markkinoi itseään tämän suuren linjan jatkajana. Unionin ja rahaliiton jäsenyyksien jälkeen Suomen on Niinistön mielestä mentävä täysillä mukaan EU:n kehittyvään puolustukseen ja unionin turvatakuisiin. Niinistö arvosteli Halosta nimeltä sekä Vanhasta ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa nimettä. Hän kyseli, onko Suomi luomassa "suorana aukeavaan polkuun mutkia, kun aikaisemmin on edetty mutkien kautta päämäärään". Eli: ennen kyllä hommat hoidettiin vaikeissa oloissa, mutta nykyään ei mennä eteenpäin, vaikka se olisi entiseen verrattuna lasten leikkiä.
Yleisradion tv-uutisten presidenttigallupissa Vanhanen ja Niinistö keikkuivat kaukana Halosen perässä tasalukemissa 20 prosentin kannatuksella. Jos Niinistö vetäisi vaalipäivänäkin saman saaliin, sekin olisi parempi kuin kokoomuksen presidenttiehdokkailla pitkään aikaan. Se voisi silti riittää todennäköisesti vasta pronssille.
Kokoomuksen presidenttikandidaateista viime vaalien hätävaraehdokas Riitta Uosukainen sai vajaat 13 ja Raimo Ilaskivi vuoden 1994 vaaleissa runsaat 15 prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä. Harri Holkeri keräsi 1982 vajaat 19 ja 1988 runsaat 18 prosenttia äänistä. Pankinjohtaja Matti Virkkusen ääniosuus vuoden 1968 vaaleissa oli 21,5 prosenttia. Parhaiten kokoomuslaisista ovat äänisaalistuksessa menestyneet Paasikivi ja Svinhufvud. Ukko-Pekka sai 1937 äänistä lähes kolmanneksen.
Niinistöllä on joitakin valtteja Vanhaseen nähden. Niinistö on uskottavampi haastaja, ja vuodet Luxemburgissa ovat antaneet hänelle etäisyyttä sisäpolitiikkaan. Hänen ei tarvitse olla lojaali Haloselle ja Vanhaselle, jotka joutuvat olemaan sitä toisilleen jo asemiensa vuoksi. Vaikka Niinistön etsikkoaika saattoi livahtaa ohi 1999, hänen sanotaan nyt puhkuvan vaali-intoa. Niinistöltä kuitenkin puuttuu Halosen ja Vanhasen saama kestojulkisuus. Niinistöä voikin olla lähikuukausina helppo houkutella kaikenlaisiin kissanristiäisiin.