Saukot löy­si­vät paik­kan­sa

Väliojan koulun johtaja Yrjö Kahila avaa lasivitriinin ja nostaa esiin kaksi hellyttävännäköistä saukkoa. Ne ovat täytettyjä. "Nämä, emo ja poikanen, jäivät auton alle Kärsämäellä noin 15 vuotta sitten. Rytäkässä oli mukana kolmaskin saukko. Se onneksi selvisi."

Saukkoperhe. Viidettä luokkaa käyvät Katriina Myllylahti (vas.) ja Salla Peltoniemi ovat piirtäneet täytetyistä eläimistä kuvia. Kuvan saukot jäivät auton alle Kärsämäellä noin 15 vuotta sitten.
Saukkoperhe. Viidettä luokkaa käyvät Katriina Myllylahti (vas.) ja Salla Peltoniemi ovat piirtäneet täytetyistä eläimistä kuvia. Kuvan saukot jäivät auton alle Kärsämäellä noin 15 vuotta sitten.
Kuva: Kimmo Siira

Väliojan koulun johtaja Yrjö Kahila avaa lasivitriinin ja nostaa esiin kaksi hellyttävännäköistä saukkoa. Ne ovat täytettyjä. "Nämä, emo ja poikanen, jäivät auton alle Kärsämäellä noin 15 vuotta sitten. Rytäkässä oli mukana kolmaskin saukko. Se onneksi selvisi."

Täytettyjen eläinten kokoelma on elämäntyö, jota Kahila vaalii huolellisesti. Kun opettaja aloitti pestinsä Väliojalla vuonna 1975, oli täytettyjä eläimiä vain yksi, tunturipöllö. Nyt kokoelma käsittää noin 150 eläintä. Näistä jokaisen taustalta löytyy mielenkiintoinen tarina.

Vitriinin piisami kohtasi matkansa pään 2. huhtikuuta 1983. Tuolloin kolme paikallista miestä oli matkalla pilkille Parkkimajärvelle. Ahtaalla jotoksella troikka kohtasi ärhäkän metsäneläimen. "Tarinan mukaan se ei väistellyt eikä suostunut antamaan tietä. Kahakan seurauksena piisami on täällä."



Lapset lähelle luontoa


Kokoelman omistaa kaupunki. Vuonna 1990 vitriinin sisällön arvoksi laskettiin reilut 350 000 vanhaa mummonmarkkaa. "Summa on ehkä tuplaantunut", Kahila arvioi.

Joka tapauksessa talouden näkökulma on Kahilalle, 59, vieras. Syy kokoelman kartuttamiseen on yksinkertainen.

"Näin lapset pääsevät jotakin kautta lähelle luontoa."

Kahila itse on innokas luontoihminen. Puheista ja eleistä huokuu kunnioitus metsän asukkaita kohtaan. "Eläimen luonnollinen elinympäristö on metsä. Vain jos jotain ikävää tapahtuu ja elämänlanka katkeaa, voi täyttäminen olla ajankohtainen asia", Kahila painottaa.

Toisinaan Kahila joutuu ylittämään byrokraattisia esteitä ennenkuin eläin on vitriinissä ihasteltavana. Luvan rauhoitetun tai uhanalaisen eläimen täyttämiseen myöntää ympäristökeskus.

"Luvan hakeminen maksaa - olipa päätös mikä hyvänsä. Siksi kokoelman täydentämistä pitää aina miettiä tarkasti."

Viime viikolla ohjelmassa oli kokoelman vuosittainen huoltopäivä. Oppilaat kiikuttivat eläimet pihalle. Paukkupakkanen teki selvää iänikuisista kiusankappaleista, pölypunkeista.

"Hyvä, että tuli kunnolla pakkasta. Viime vuosina sekään ei ole ollut itsestäänselvyys", Kahila hymähtää.

Eläimet eivät ole pelkkiä vitriinihelmiä, vaan tarpeen mukaan niitä käytetään myös apuna opetuksessa. Täytetty eläin on paljon konkreettisempi asia kuin kuva oppikirjan sivulla.

"Olemme piirtäneet eläimistä kuvia. Ne ovat olleet luokassa malleina", viidettä luokkaa käyvä Salla Peltoniemi muistaa.

Kokoelman suurin - ja monien mielestä näyttävin - eläin on valkohäntäpeura. Joidenkin tietojen mukaan kyseessä on lajinsa ensimmäinen edustaja, joka jäi Haapajärvellä auton alle.

Peura on suosittu eläin. Lainapyyntöjä Kahila saa tasaisin väliajoin. "Kovin mielelläni en anna eläimiä lainaan. Joskus kyllä."

Samalla opettajan huomio kiinnittyy peuraan, jonka toinen korva sojottaa epänormaalisti. "Ja siinä syy, miksi lainat epäilyttävät."

Ilmoita asiavirheestä