"Kiltti Astrid, tiedät varmaan, miten paljon merkitset meille kaikille, jotka emme uskalla emmekä osaa ilmaista itseämme tärkeissä asioissa. On hienoa, että on olemassa ihminen, joka ilman suuria eleitä selvittää asiat. Me tavalliset ihmiset tarvitsemme Sinua."
Näin kirjoitti kirjailija Kerstin Sundh kollegalleen Astrid Lindgrenille 1982. Sanoissaan hän kiteytti monen maanmiehensä tunnot.
Tänään vietetään Astrid Lindgrenin syntymän 100-vuotispäivää. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin Ruotsissa teos Ingen liten lort (Rabén & Sjögren), jossa Lindgren esitellään tulisieluisena lastenoikeuksien, eläintensuojelun ja rauhan puolestapuhujana. Lindgren osoitti terävän kynänsä myös maansa verotusjärjestelmää arvostelleessa Pomperipossa-sadussa.
Antologian nimi on lainaus Joonatan Leijonamieleltä, joka sanoo Veljeni Leijonamieli -kirjassa, että on asioita, jotka on tehtävä, vaikka ne ovat vaarallisia. "Muuten ihminen ei ole ihminen, vaan pelkkä rikkahippunen."
Lort-sana on suomennettu rikkahippuseksi, vaikkei se ihan niin kiltti olekaan sävyltään välttämättä.
Astrid Lindgrenin sanoilla oli painoarvoa. Hän tiesi sen itsekin. Expressen-lehden kulttuuritoimittaja Per Svensson arvioi, että Lindgren on ollut Ruotsin vaikutusvaltaisin ja merkittävin poliittinen kirjailija.
"Tuskin kukaan muu on suoraan vaikuttanut niin monen ihmisen ajattelutapaan jo lapsena kuin hän ja ollut muokkaamassa kuvaa mahdollisesta ja mahdottomasta, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta."
Svensson hämmästelee kirjailijan taitoa sijoittaa kirjoihinsa sekä idylli että inferno, Melukylä ja Tengilin Karmanjaka.
Lindgren vältti abstraktiota. Hän halusi olla konkreettinen. Kun Lindgren mietti nimeä eläinten oikeuksia käsittelevälle kirjalle, hän nosti otsikkoon lehmän eikä pelkkää eläintä. Artikkelikokoelman nimeksi tuli Lehmäni haluaa pitää hauskaa.
Kirjassa on arvattavasti vähän vastaääniä. Carin Stenström vaati lehtiartikkelissaan kansainvälisenä naistenpäivänä 1995 Peppi Pitkätossun panemista eläkkeelle.
"Missään muussa maassa ei lapsuutta ole tehty itsetarkoitukseksi, missään muualla kuin meillä ei infantilismia ole kohotettu normiksi ja viisaudeksi."
Lindgren suosi ironiaa ja kiersi pateettisuuden kaukaa. "Se oli ominaista myös hänen taiteelleen", arvioi Lundin yliopiston kunniatohtori Bo Strömstedt.
Kun Astrid Lindgrenin poika kuoli, kirjailija ei halunnut keskeyttää tv-ohjelman tekoa.
"Täytyy oppia elämään niin, että tulee sinuiksi kuoleman kanssa", hän totesi.
Tauko.
"Niin minä luulen, tralala."