Sulkapallokärpänen puraisi mojovan palasen ahterista. Iski kiinni niin, että tartunta levisi välittömästi. Piti päästä kentälle ja äkkiä.
Paluu lajin pariin oli sikäli säpäkkä, että sulkapallovarusteita ei joutanut kaivelemaan kaatopaikaksi muuttuneen varaston uumenista. Saman tien verkon taakse hamuava marssi kauppaan ja osti uuden sulkapallomailan. Halvan sellaisen, eihän sitä tiennyt kauanko into tällä kertaa kestäisi.
Pelaaminen tuntui mahtavalta. Tunti sulan räiskimistä nosti hien rapsakasti pintaan ja toi hyvänolon tunteen.
Sulkapallointo ei -yllättävää kyllä- ole näyttänyt laantumisen merkkejä, joten Oulun ja jopa Kempeleen kenttätarjontaa on tullut tutkailtua useampaan kertaan. Sulkaa on läiskitty niin Ouluhallissa, Nallisportissa, Linnanmaan liikuntahallilla kuin Kempelehallissa. Pelimäärää huvittaisi kasvattaa entisestään, mutta vapaan pelikentän löytämisen hankaluudet lyövät kapuloita rattaisiin.
Ouluhallissa pääsee pelaamaan sulkapalloa kevätkaudella vain maanantai-iltaisin, Raatin uimahallissa sitä tarjoillaan perjantai-iltaisin ja lauantaisin ja Linnanmaan liikuntahallilla arkisin, mutta sinne täytyy varata vuoro edellisellä viikolla. Jos siis tänään haluaisin sinne lätkimään, olisi minun pitänyt tietää tämä jo viikko sitten perjantaina. Nallisportista puolestaan aikoja löytyy paremmin, mutta aivan liian myöhään illalla. Siellä pelaaminen on myös kalliimpaa.
Kaltaiseni epäsäännöllisen säännöllisesti liikkumaan innostuva ei voi varata pelivuoroa kovin varhain etukäteen. Päätös kentälle lähtemisestä syntyy tunti-pari ennen mailan kouraan ottamista silloin, kun työt sekä muut kiireet yllättäen antavat myöten. Päivät vaihtelevat, viikot saati kuukaudet eivät todella ole veljiä keskenään. Näin suloisenkirjavassa sekamelskassa minkään sortin sitova jäsenyys johonkin liikuntakeskukseen ei tule kysymykseenkään.
Oululaisena veronmaksajana käytän mielelläni kaupungin liikuntapalveluita, mutta niitä pitäisi kehittää myös äkkiliikkujien tarpeita tukevaan suuntaan. Myös lyhyellä varoitusajalla kuntoileviin pitää panostaa.
Kuinka kätevää olisikaan, jos Oulun kaupungin liikuntatoimen nettisivuilta löytyisi reaaliaikainen varauskalenteri, josta näkisi, mitä kaikkia lajeja kaupungissa pystyisi tänä iltana pikalähdöllä harrastamaan. Sieltä näkyisi vielä vapaat sulkapallokentät, painisalit, salibandytilat ja muut vastaavat.
Ehkä jopa peliporukat, joissa kaivataan sairastapauksen vuoksi paikkaajaa. Useamman liikuntalajin parissa viihtyvälle ei olisi temppu eikä mikään vaihtaa sulisshortsit sählymailaan sopivan tilaisuuden tullen. Jos siis ha-luaisi liikkua, palvelu näyttäisi, missä se on mahdollista. Ei sitä, missä se ei ainakaan onnistu.
Vielä parempaa palvelua olisi, jos liikuntatoimen sivuilla pystyisi peilaamaan myös tulevan suorituksen mukavuutta käyttäjämäärien kautta. Esimerkiksi täpötäydessä uima-altaassa vesijuokseminen on niin raivostuttavaa, ettei altaaseen lähde kovin hevillä uudestaan.
Sivuilta pitäisi siis nähdä, mitkä liikuntapaikat pullistelevat laihdutusinnon kourissa kärvisteleviä oululaisia ja missä on enemmän tilaa. Jos uima-altaat olisi ylikansoitettu, voisi liikkuja suunnata esimerkiksi väljemmille kuntosaleille. Vaikkapa simppeli värikoodijärjestelmä voisi osoittaa, että hiihtäjistä punaisella olevalle Iinatti-Kaukovainio-reitille ei kannata lähteä hampaitaan kiristelemään, kun taas vihreällä Auran majalla on kivemmin tilaa.
Kaupungin liikuntapalveluiden tulisi olla kattavia, helposti tavoitettavia ja erilaisia käyttäjiä palvelevia. Nykymuodossaan ne eivät kohtaa kaltaiseni fiilisliikkujan tarpeita. Hivenenkään hankalan järjestelmän syövereissä äkkikuntoilija menettää malttinsa, heittää urheilukassin nurkkaan ja istahtaa sohvalle kaukosäätimen viereen.