Satula- ja valjassepän paja raskaan remontin vallassa olevassa talossa on yllätys. Ei uskoisi, että talossa voi toimia mitään, mutta kun rohkenee kiivetä kapeat ja jyrkät portaat ylös asti, pääsee Anne Palosaaren valtakuntaan.
Työtila on vaatimaton, mutta toimiva. Taitaja ei kaipaakaan ympärilleen teollisuuslaitosta. "Haluan, että ohjat pysyvät käsissä."
Sitten, kun remontti aikanaan entisessä Mäntykankaan koulussa valmistuu, saa satulasepän suutaripuoli uudet tilat. Avopuolison, taideveistäjä Marko Saarilammen työtilat alkavat olla jo kunnossa. Pariskunta aikoo asettua aikanaan taloksi vanhaan koulurakennukseen.
Yrityksen perustaminen kävi nopeasti sen jälkeen, kun Palosaari oli suorittanut yrittäjän ammattitutkinnon. Starttirahaa hän anoi kiireellä ja sai päivässä tiedon, että se oli myönnetty.
Erityisen ilahtunut hän oli siitä, että Merijärven kunta myöntää uudelle yrittäjälle palkkion. "Se oli hieno homma, kun aloittavalla yksityisyrittäjällä on aluksi paljon kuluja."
Jokainen pisto syntyy käsin, kun Anne Palosaari valmistaa ja korjaa hevostarvikkeita. "Se näkyy hinnassa, mutta ei ole tarkoituskaan tehdä tusinatyötä. Niitä tekijöitä on yllin kyllin."
Koneita pajassa on tuskin nimeksikään. Nahkaompelukone on nahkavaatteita varten. Kenkien valmistukseen on silinterikone, mutta se sijaitsee asunnossa.
Palosaaren toimialue satulan valmistuksen ja korjauksen seppänä on laaja: Pohjois-Suomi ja osittain myös Etelä-Pohjanmaa. Kotikäyntejä tarvitaan, kun satulan sopivuutta tarkistetaan.
Satulaseppä auttaa ratsastuksen harrastajia ja ratsastustalleja löytämään oikeankokoisia ja -mallisia satuloita. "Pitäisi etukäteen ottaa huomioon, miten hevonen muuttuu, ettei satulaa tarvitsisi heti vaihtaa." Palosaari ohjeistaa hevosta suosivaan ergonomiaan. "Satula olisi valittava hevosen mukaan. Kuitenkin ratsastajan peffa tahtoo olla monesti tärkeämpi. Hevonenhan työn tekee ja sen selässä satula on tuntikausia. Ei voida lähteä siitä, että satulaa vaihdetaan ratsastajan mukaan."
Uuden, mittoihin tehtävän satulan tilaajia on vain vähän. Enimmäkseen Palosaarta työllistävät satuloiden korjaukset ja toppausten uusimiset.
Korjauksen tarpeen ymmärtää, sillä satula ei ole kertakäyttöesine. Laatusatulan hinta on joitakin tuhansia ja mittatilaussatulan useita tuhansia euroja.
Satuloiden vastinhihnojen vaihto on tärkeää. Heikkokuntoisissa on suuri tapaturmariski. Päitset ja suitset tarvitsevat korjausompeleita ja otsa- ja turpahihnat muutoskorjauksia.
"Jos toppaukset ovat länässä ja ompeleet ratkenneet, on aika tehdä korjaukset. Jos satulasta kuuluu ylimääräistä nitinää, on tehtävät runkotarkastus. Yleisin syy nitinään on poikki mennyt niitti, mutta koko runkokin voi olla poikki."
Satulansovittajan täytyy olla myös tottunut hevosenkäsittelijä. Hevoset ovat Palosaarelle tuttuja jo tyttösestä. Hän oli hevostyttö, jolla oli oma hoidokki, ravihevonen. Raviradalle hän meni töihin jo 12-vuotiaana totolappuja pussittamaan ja puuhaili radoilla lähes 20 vuotta.
Ennen omaa hoitohevosta kotona oli oma poni. "Russ-ponipässi Fix, jolla oli hyvin huono käytös", hän muistelee ja kertoo nyt tietävänsä syynkin huonoon käytökseen. "Poni vei ympäri kylää. Se hyppi pystyyn eikä tahtonut mennä eteenpäin, koska sen selkään heitettiin vanha armeijan satula. Satulassa ei ollut mitään oikeaa. Kai se yritti juosta pois satulan alta", Palosaari tuumii.
"Kun isä teki ponille pienet kärryt, se toimi kuin enkeli. Joskus kuitenkin järki leikkasi, että otettiin satula pois."