Viime sodat ja etenkin vuosi 1918 ovat alkaneet kiinnostaa nuoren polven kirjailijoita. Käsittelytapa on toinen kuin varhemmassa sotaa käsittelevässä kirjallisuudessa. Nyt ei niinkään käsitellä taistelutoimia kuin sodan filosofiaa ja sen merkitystä yksilöille.
Aiheena sota sisältää elämän ja kuoleman peruskysymykset, pelon, vihan ja rakkauden suuret tunteet.
Asko SahlberginTammilehto sijoittuu vuoteen 1918, aikaan jolloin Suomen sisällissota on ratkeamassa. Romaanissa sodan yksityisiä loppuselvittelyjä käydään rappeutuvan kartanossa ja sen lähistöllä olevassa kylässä. Tapahtumat keriytyvät lähinnä kolmen näkökulman ja kolmen toisiinsa kietoutuneen kohtalon kautta. Asioiden kulkuun vaikuttaa tietämättään myös pikkulapsen asteelle jäänyt mies, "kylän vähäjärkinen".
Kotiin palaavien punaisten ryhmä pysähtyy kartanoon ja ottaa vangiksi sen omistajan, apeaan elämäänsä tyytyneen Martinin. Kartanon palvelusväki on kaikonnut kylään, ja Martinilla on apunaan vain taloon yllättäen ilmaantunut kylähuora Emma. Punaisten johtaja Aarne tahtoo selvittää välinsä kartanonherran kanssa, ja ennen pitkää ilmenee, että kyse on muusta kuin poliittisesta kohtaamisesta.
Näkökulmanvaihtelu vie tarinaa eteenpäin siten, että jokainen henkilöistä paljastaa nykyistä ja mennyttä omalta kannaltaan. Päätarina etenee kronologisesti, mutta näkökulmien sisällä aikatasot limittyvät. Rakenneratkaisun kautta henkilökuvat valaistuvat sekä sisäisin että ulkopuolisin silmin.
Martin on ankaran isän kasvattama nautiskelija ja pohdiskelija, joka joutui kartanonherraksi tahtomattaan. Sosiaalisen asemansa puolesta hän kuuluu valkoisiin, vaikka ei tunne kuuluvansa kummallekaan puolelle.
Aarne taas on joutunut punapäälliköksi haluamattaan. Hän ei ole taistelija eikä käskijä, mutta on nuorukaisen vaistojen ja viettien varassa tietämättään säätänyt monien kohtalon. Rehtiydestään huolimatta hän on myös keinottelija ja löytää aina puolen, jossa säästää henkensä.
Samoin on monien muidenkin taistelijain laita: "...aika vaati että puolensa oli valittava, ja niin hän liittyi työväenyhdistykseen. Jos hän olisi sattunut syntymään Kiinassa ja häneltä olisi väännetty kulmakarvat pystyyn ja hän olisi letittänyt aamuisin niskavillansa palmikolle, hän olisi mennyt luultavasti mukaan boksarikapinaan."
Emma on henkilöistä henkisesti vahvin. Hän tietää mitä tekee ja mitä valitsee, myös silloin kun ryhtyi huoraksi. Hän tietää senkin, mitä Aarne ja Martin ovat tehneet. Emma ei kosta, koska hän valitsee. Romaani asettaakin vastakkain naisen tiedon ja miehen vietin.
Romaanin peruskysymys on sama kuin Sahlbergin aiemmissa romaaneissa: onko kohtalo valintaa vai sattumaa. Kumman mukaan elämään pitäisi suhtautua? Jos sattuma määrää, mikä merkitys on sodilla ja taisteluilla, koska niissä selvitetyt asiat eivät koskaan saa tilaisuutta nousta sattumaa vastaan?
Tammilehto on hyvin eurooppalainen romaani, vaikka juonellisesti sijoittuukin syvänjuurevaan suomalaiseen historiaan. Tammilehto on myös amerikkalainen romaani siten, että se tekee kunniaa modernin proosan keskeiselle kirjailijalle William Faulknerille.
Ylitulkinnan uhallakin tekee mieli listata Faulkner-viitteitä: näkökulma- ja tajunnanvirtatekniikka, rappion ja nousun teema, polttopisteessä menneisyytensä kanssa taisteleva yksilö. Näiden rakenneratkaisujen ohella viitteet Faulknerin teoksiin: Kylä, Kaupunki, Kartano, Liekehtivä elokuu; Ääni ja vimma -romaanin "vähäjärkinen" minäkertoja, Villipalmujen kuuluisa ajatus muistosta, jonka Sahlbergin romaanissa ilmaisee Emma: "Lihasi on mätänevä ja luusi haurastuva, mutta muistoasi ei ole haudattu ennen kuin murhe on kuollut, eikä murhe kuole."
Asko Sahlberg aloitti romaanilla Pimeän ääni vuonna 2000. Tammilehto on hänen kuudes romaaninsa. Kirjallisuuspalkintoja ja palkintoehdokkuuksia hänellä on monia, Finlandia-ehdokkuuden lisäksi viimeisimpänä tämänvuotinen Olvi-palkintoehdokkuus Tammilehdosta.
Tammilehto on romaani, joka houkuttelee lukijaa kääntämään sivua. Siinä on tiukka rakenne, jännittävä juoni, kohtalodraamaa ja romaanitaiteen perimmäinen kysymys: mitä todella tapahtui?