Kamarimusiikin tämän kesän teema, matka sisältää myös matkat kahteen erilaiseen kuvamaailmaan: suuriin ja värikkäisiin Ariadna Donnerin kuvakudoksiin sekä pieniin, tummasävyisiin ja voimakasvärisiin Emil Nolden maalaamattomiin kuviin. Kuhmo-talon lämpiössä näkee molemmat yhtä aikaa. Lisäksi Donnerin kudoksia on muissakin konserttipaikoissa.
Saksalainen ekspressionisti Emil Nolde (1867-1956) määriteltiin natsiaikana rappiotaiteilijaksi. Vuonna 1941 häntä kiellettiin maalaamasta, ja kieltoa valvottiin poliisivoimin. Noldelta takavarikoitiin yli tuhat työtä, joista osa tuhottiin.
Maalauskiellossa Nolde teki salaa pieniä akvarelleja kuin luonnoksiksi tulevia töitään varten. Hän maalasi kotitalonsa perimmäisessä nurkassa, jottei valvova silmä näkisi.
Kansallissosialismin romahdettua Nolde vapautui pannasta ja ryhtyi maalaamaan. Kaikkia tuhansia pikkuakvarellejaan hän ei ehtinyt maalata isompaan kokoon. Noldella oli tapana laatia pieniä luonnoksia ja toteuttaa niiden pohjalta suuria maalauksia jo ennen maalauskieltoaikaansa.
Lainassa
kotimuseosta
Kuhmoon Nolden alkuperäisiä akvarelleja saatiin lainaksi Nolde-säätiöltä, joka järjestää Nolden entisessä kotitalossa Seebüllissä taiteilijan töiden näyttelyjä. Kuhmo-talon lämpiön seinillä niistä on esillä 24 työtä, neljä yksissä kehyksissä. Akvarellit ovat hieman postikorttia suurempia.
Näyttely on järjestetty yhdessä Saksan Suomen suurlähetystön kanssa. Pian Suomen jättävä suurlähettiläs Hans Schumacher avasi näyttelyn Kuhmossa.
Pienet Nolden työt saivat sattumalta parikseen jättikokoiset Ariadna Donnerin kuvakudokset. Donner arvelee, että sattuman synnytti Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Tuulikki Karjalainen, joka haki sopivaa vastapainoa Noldelle.
Kuhmossa asuva Ariadna Donner on aina pitänyt Nolden töistä. Vähän ennen kutsua Kamarimusiikin taiteilijaksi hän oli lukenut Siegfrid Lenzin romaanin Saksantunti, joka kertoo natsien vainoamasta ekspressionistisesta kuvataitelijasta. Maalarin esikuva on juuri Emil Nolde.
"Kirjassa taiteilija sanoo, että ihmiset pelkäävät väriä. Se kiehtoi minua. Se, että Nolden näyttely tulee Kamarimusiikkiin, innosti. Laskin, että ehdin saada tekeillä olleen Kaiun valmiiksi."
Ariadna Donnerin kuvakudokset eivät valmistu hetkessä. Kaikua hän kutoi 16 kuukautta. Valmista syntyy kaksi senttiä päivässä. Donner käyttää suuria pystykangaspuita. Tekniikka on sama kuin gobeliineissa.
Uusin työ Kaiku riippuu Kuhmo-talon lämpiössä. Valoisa oranssin, punaisen ja keltaisen sävyillä leikittelevä työ on jatkoa Kajolle, jonka pysyvä sijoituspaikka on elintarviketurvallisuusvirasto Eviran talossa Helsingissä. Nyt Kajo on esillä kansainvälisessä tekstiilitaidenäyttelyssä Pittsburghissa Yhdysvalloissa.
Hiljaisuus ja valo inspiroivat
"Suunnittelen kolmatta työtä jatkoksi. Sain idean näihin töihin kotona Iivantiirassa, kun iltamyöhällä huutelin koiraani. Oma ääneni kiersi järven ja palasi takaisin. Hiljaisuus ja ääni siinä inspiroivat."
Donner ihailee Kuhmon pohjoista valoa ja vertaa sitä Venetsian valoon. "Iivantiirassa on laaja taivaankansi, ja jopa pimeänä kautena siellä on valoa."
Ariadna Donnerin kuvakudoksia on esillä Kuhmo-talon lisäksi Kontion koululla ja luontokeskus Petolassa. Kontion koulun työt ovat Donnerin edelliseltä Kuhmon kaudelta 2000-luvun alusta. Petolan susiaiheiset työt ovat 1980-luvulta, kun taiteilijalla oli susikausi. Työt eivät liity Kuhmoon eivätkä susikeskusteluun.
Ariadna Donner kertoo töistään opastetuilla kierroksilla. "Nuorena ajattelin, että taidetta ei tarvitse selittää. Mutta nyt kerron, jos ihmiset haluavat kuulla. Kyllä ihmiset ovat kiinnostuneita. Töitä katsellessa herää kysymyksiä. Kaikkeen en pysty vastaamaan, ja pitäähän jotain salaisuuksiakin olla."
