Suomen keskustalla alkavat puheenjohtajan vaihdokset mennä erikoisiksi.
Eropäätöksestään nyt ilmoittanut Matti Vanhanen nousi puoluejohtajaksi syksyllä 2003 sen jälkeen, kun hänestä oli ensin tullut "sattumapääministeri" Anneli Jäätteenmäen dramaattisen eron jälkeen.
Jäätteenmäki puolestaan oli noussut keskustan johtoon vuonna 2000, kun Esko Aho sai hävittyjen presidentinvaalien jälkeen tarpeekseen ja matkusti Harvardiin opiskelemaan.
Pitkälle menevistä jatkohaluistaan niin puolueen johdossa kuin pääministerinä aiemmin kertonut Vanhanen perustelee puheenjohtajan tehtävän jättämistä sillä, että syksyn alkuun on varattu aika jalkaleikkaukseen.
Arvelut Vanhasen omista jatkohaluista ehtivät jo voimistua, kun hän vähän aikaa sitten arvioi, että oma asema on keskustan sisällä vahvempi kuin koskaan.
Päätös puheenjohtajan tehtävän jättämisestä on helpotus monille eduskuntavaaleihin valmistautuvassa keskustassa. Oli pelättävissä, että tärkeimmissä vaalikeskusteluissa pääministeri saisi kerran toisensa jälkeen selitellä omia vaalirahojaan.
Vanhasen poliittinen ura lähti nousuun vain verkalleen. Kansanedustajan paikka irtosi vasta kolmannella yrittämällä. Yritykset päästä puoluejohtajaksi Esko Ahon jälkeen kariutuivat kannatuksen puutteeseen puoluekokouksissa.
Yllätyskäänne tuli pian kevään 2003 eduskuntavaalien jälkeen, kun vastavalittu pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) joutui Irak-jupakan vuoksi jättämään paikkansa. Keskusta nosti tilalle puolustusministerin tehtävän Jäätteenmäen hallituksesta saaneen Vanhasen.
Puoluejohtajana ilman vastaehdokkaita
Pääministerin aseman myötä Vanhanen nousi myös keskustan puheenjohtajaksi, itsestäänselvänä valintana ja ilman vastaehdokkaita. Pääministerinä hän on säilyttänyt paikkansa jatkossakin ilman, että puoluejohtajan kannatusta olisi mitattu puoluekokouksissa.
Edellisissä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Vanhanen onnistui pitämään keskustan suurimpana puolueena ja itsensä pääministerinä. Sen jälkeen näkymät ovatkin olleet ikävämpiä. Mielipidemittauksissa keskusta on ollut vasta toisella tai kolmannella sijalla.
Toisella pääministerikaudellaan Vanhanen pystyi vakiinnuttamaan asemaansa maan ykköspoliitikkona. Keskustan harmiksi hallituksen tekoja enemmän kansalaisia puhuttivat pääministerin naisjutut, vaalirahat ja lautakasat.