Levottomuudet levisivät perjantaina Pariisin esikaupungeista pääkaupungin sisälle ja muualle maahan. Rettelöitsijät sytyttivät satoja autoja tuleen muun muassa Dijonin, Marseillen ja Normandian köyhimmissä kolkissa. Mellakointi jatkui Pariisin läheisyydessä kahdeksatta yötä.
Tulessa oli pahimmillaan viitisensataa autoa. Lähes 80 ihmistä pidätettiin kaupungin ympäristössä, kun yli 1 300 poliisia yritti rauhoittaa esikaupunkeja. Jännitys näkyi Pariisin pohjois- ja itälaidalla saakka.
"Tärkeintä on saada järjestys palautetta, koska väkivaltaa ei voida hyväksyä. Toisaalta haluan myös aloittaa vuoropuhelun", sanoi pääministeri Dominique de Villepin myöhään torstaina.
De Villepin tapasi esikaupunkien poliittista johtoa ja keskusteli yhteisestä "toimintasuunnitelmasta" , jonka hallitus pyrkii saamaan valmiiksi tässä kuussa. Arvostelu on kohdistunut yhä enemmän sekä de Villepiniin ja sisäministeri Nicolas Sarkozyyn.
"Monet meistä sanoivat, ettei nyt ole aika laatia ties monettako suunnitelmaa", kommentoi Drancyn pormestari Jean-Christophe Lagarde.
Nuorisojoukkojen yhteenotot poliisin kanssa ovat muuttuneet yhä vaarallisemmiksi ja väkivalta julmemmaksi. Mellakkapoliisin partiointiautoja kohti on ammuskeltu. Lisäksi Sevranissa lähellä Pariisia linja-autoon heitettiin polttopullo keskiviikkona, eivätkä kaikki matkustajat päässeet pakoon. Loukkuun jäi viranomaisten mukaan liikuntavammainen nainen.
Syyttäjänvirastosta kerrottiin, että iskun tekijät valelivat uhrin polttoaineella ja heittivät hänen päälleen palavan rievun. Nainen sai vakavia palovammoja.
Suuri osa mellakoijista on afrikkalaistaustaisia muslimeja, jotka ovat osoittaneet mieltään viime torstaista lähtien. He ovat syyttäneet poliisia rasismista ja hallitusta riittämättömistä toimista syrjintää vastaan.
Rappeutuneet lähiöt
rakennettiin 60-luvulla
Pariisin yöllisten mellakoiden näyttämönä ovat pahoin rappeutuneet 1960-luvun kerrostaloalueet, jotka rakennettiin kaupungistuvaa uutta työvoimaa varten mutta joista on nyt tullut työttömyyden ja syrjäytymisen vertauskuva.
Lähiöitä pidettiin aikoinaan malliesimerkkeinä rohkeasta kaupunkisuunnittelusta. Alueille annettiin hauskoja nimiä kuten "Suippokärkisen tammen kortteli".
Kaupat ja muut palvelut olivat lähellä. Asukkaat edustivat monenlaisia vähävaraisia kansanryhmiä - joukossa oli niin tyhjenevältä maaseudulta muuttaneita entisiä maatyöläisiä kuin Pohjois-Afrikasta tulleita siirtolaisia.
1980-luvun lopulla yhteiskunnallinen pahoinvointi alkoi kuitenkin purkautua kurjistuvissa lähiöissä. Kaikki vähänkin varakkaammat olivat jo muuttaneet muualle.
Suurkaupunkien laitamilla olevat lähiöt eivät houkutelleet turisteja eivätkä kiinnostaneet poliitikkoja. Nuoret saivat syrjäytyä vuosikausia aivan kuin huomaamatta.
Ongelmalähiöiksi on nyttemmin luokiteltu kaikkiaan 750 asuinaluetta muun muassa Pariisin, Marseillen ja Lillen liepeillä. Niissä asuu viitisen miljoonaa ihmistä. Työttömänä on joka viides, mutta 15-25-vuotiaista nuorista miehistä peräti 36 prosenttia. Keskimääräinen vuositulo on 10 500 euroa, kun se on koko maassa yli 17 000 euroa.
Pahoinvointi on räjähtänyt yhteenotoiksi poliisin kanssa ja autojen polttamiseksi ennenkin, mutta tällä kertaa poikkeuksellista on mellakoiden kesto.
Ranskan hallitus on myöntänyt, että lähiöt ovat arkkitehtonisesti epäonnistuneita. Betonitaloja onkin tuhottu räjäyttämällä, ja tilalle on rakennettu uusia halpataloja. Vuoteen 2008 mennessä lähiöistä häviää noin 30 000 asuntoa.