Kauempaa hahmottaa selkeämmin.
Se pätee myös syyskuun alussa opetusministeriöön sisäisellä henkilöstösiirrolla syntyneeseen kahdeksan tekijän kulttuurivientiyksikköön.
Yksikön päällikkö Paula Tuomikoski alleviivaa:
"Kyseessä monien viranomaistahojen ja kulttuurikentän yhteisponnistus. Tämä on vasta käynnistysvaihe, kyseessä on vähintään kymmenen vuoden projekti."
Kulttuurivienti on vain pieni osa yksikölle määrätystä työsarasta. Tosin vastuualueista jokainen liittyy saumattomasti suomalaisen ja ulkomaisen kulttuurin kohtaamiseen, yhteistoimintoon.
Vaikutusten mittaamista
Viennin kehittämiseksi työskentelee tällä hetkellä useita ryhmiä. Yksi hakee kulttuurille sopivaa satelliittikatsetta. Termi on omaksuttu tilastokeskuksen ja kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) hankkeesta, jolla haarukoitiin, miten matkailu vaikuttaa muihin elinkeinoihin, palveluihin.
Tämä kulttuurin kansantaloudellisten vaikutusten mittaamiseksi rakennettava 'tilastokone' on näillä näkymin valmiina raksuttamaan vuonna 2007. Sen pitäisi kertoa numeerisesti, mihin kulttuuri säteilyvaikutuksensa ulottaa.
Hankkeessa ovat mukana tilastokeskuksen ja opetusministeriön lisäksi KTM ja valtiovarainministeriö.
Neljän prosentin tekijä
Ylhäältä katsova satelliittikone mittaa työntekijämäärät, määrittelee ketkä ovat kulttuurialan tekijöitä ja heidän työnsä. Kuinka paljon heitä ja mikä on töiden vaikutusulottuvuus.
"Yleinen tuntuma on, että kulttuurin vaikutus kansantaloudessa on nelisen prosenttia. Mielenkiintoista tulevaisuudessa on seurata, muuttuuko se miten. Kaikkia seurannaisia ei voida tähän laskuriin ottaa." Ei esimerkiksi ulottuvuutta, mitä yksikössä nyt myös työskentelevä kulttuurivientiraportin vuosi sitten laatinut neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen Tuomikosken mukaan mieluusti käyttää:
"Isossa-Britanniassa vastaavassa tapauksessa kulttuurin lasketaan kuuluvaksi muoti ja säteilyvaikutuspiiriin samantien koko tekstiiliteollisuus. Jos näin on, niin arkkitehtuurin tapauksessa mukaan tulisi koko rakennusteollisuus. Saataisiin hulvattomia osuuksia ja lukuja. Näin pitkiin ketjuihin ei voida mennä."
Mitä ja minne?
Mitä on kulttuurinen vienti tulevaisuudessa. Sille on ryhtymässä luomaan rankaa vastikään ulkoministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston päälliköksi nimetyn Petri Tuomi-Nikulan johdolla työryhmä, joka on saanut aikaa kehittämisohjelmalle maaliskuun 2007 loppuun.
Osana rakenteiden selvitystä ja priorisointityötä sisältävää ohjelmaa valmistuu Teknologian kehittämiskeskuksen (Tekes) rahoittamana ensi kevätpuolella kulttuuriviennin liiketoimintamalleja koskeva selvitys: Millaista on yrittäjyys? Miten vienti on mahdollista? Miten se kannattaa?
"Varmastikaan mitään totaalista järjestelmää ei tule, niin että vain yhtä taiteenalaa edistettäisiin, vaikka se saattaisikin olla tehokkainta", toteaa Tuomikoski.
"Minne viedään on iso kysymys. Kun esimerkiksi olemassa olevien instituuttien tehtäviä pohdittiin ja laadittiin uusi instituuttistrategia, niin siinä yhteydessä heitettiin ilmaan, että pitäisi harkita, tarvitaanko Euroopan Unionin maissa - jotka jo ovat sisämarkkinaamme - erikseen instituutteja. Vai olisiko nimenomaan tärkeää, että niitä olisi muualla maailmassa. Kysymys heitettiin ilmaan. Strategit eivät uskaltaneet siihen itse vastata."
"Pohdiskeluissa on kuitenkin selvästi todettu, että Aasia, siis Kiina, Intia, Korea, Indonesia ovat suuntautumistietä. Kulttuurivientiä sinne, missä on maksupotentiaalia", kiteyttää Tuomikoski.