Simojoelle on tyypillistä, että se saattaa joskus keväisin yllättää tulvillaan tulva-asiantuntijatkin. Mutta jos jääpato pukkaa päälle alkutalvesta, se on jo kokonaan toinen juttu. Silloin ympäristökeskuksen Simojoen tulvavastaavankin on keskeytettävä lomansa, hypättävä autoon ja lähdettävä katsomaan moista kummajaista.
Näin pääsi käymään perjantaiaamuna. Parin päivät sateet pehmittivät Simojoen Asemankylän kohdalla muutaman kymmenen sentin vahvuiset jäät liikkeelle, ja patosivat ne Nikkilänsuvantoon.
Suvanto on tulvaherkän joen pahin pullonkaula: Sen tukkeutuessa vesi lähtee juoksemaan Sinihaaraan, mutta samalla se jättää kolme taloa venekyydin varaan.
Talot itse eivät ole vaarassa, mutta joulukuussa tien päällä souteleminen on harvinaista herkkua.
"Enemmänkin epätavallista", karvalakilla ja kumisaappailla varustautunut Simon palopäällikkö Pentti Anttila toteaa kummallisesta talventulosta.
Vettä vihmoo taivaalta ja sade on hiuduttanut taas vähäksi aikaa viimeisetkin hiihtokelit.
Marraskuussa
vielä laihat jäät
Anttila kaivelee korvallistaan ja muistelee, että 30 vuoden aikana pari kertaa aikaisemmin on sattunut samanmoinen ilmiö, ja juuri joulukuussa. Näillä kerroilla mottiin jääneille taloille johtava tie oli vain jonkin aikaa veden vallassa. Marraskuulle talvitulva on liian varhainen, sillä vielä silloin jäät eivät ole ehtineet riittävästi pulskistua.
Palopäällikkö on hieman huolissaan. Jos Nikkilänsuvannon jääpato jymähtää talveksi paikalleen, keväällä ollaan sen kanssa ihmeissään. Lomalta tulvasuojeluun hälytetty rakennusmestari Timo Tauriainen Lapin ympäristökeskuksesta on samaa mieltä.
"Siinä olisi keväällä valmis tulppa."
Perjantaina iltapäivällä näytti tosin jo siltä, että virta syö suvannon läpi reikää merelle ja luonto tekee tehtävänsä omin nokin. "Jos näin lauhoja pitää, niin tulppa aukeaa itsestään. Katsotaan miten se käyttäytyy. Kelläänhän ei ole mitään vaaraa", Tauriainen sanoo.
Motissa olevien kolmen talon asukkaita jääpato harmittaa. Hannu Huttu ehti ajaa autonsa saarroksista perjantaiaamuna, kun vettä oli vain kymmenisen senttiä tiellä. Pahimmillaan sitä oli iltapäivällä vajaan metrin verran.
"Joka kevät vesi tulee tielle, mutta syksyllä saisi veneily jo jäädä väliin", Huttu harmittelee.
Virtaamat
joissa nousussa
Muualta Lapin läänistä ei ole tullut tietoja Simojoen kaltaisesta käyttäytymisestä. Virtaamat ovat sateiden vuoksi toki joessa kuin joessa nousemassa ja heikot jäät liikehtivät, mutta ilman ongelmia. Metsäojissa käy nyt kohina. Tauriainen arvioi, että kasvava virtaama poraa reiän jääpatoon.
Esimerkiksi Tornionjoella liikehdintää on ollut monenakin vuonna, kun syksyllä tulleet jäät ovat liikkuneet lauhempien jaksojen tuuppaamina.
"Jäiden liikkuminen ei ole niin kauhean poikkeavaa, mutta tällainen padon muodostuminen sitä toki on", Tauriainen huomauttaa.
Simojoen alajuoksulla kevättulviin on varauduttu rakentamalla tulvapenkereitä molemmin puolin rantaa. Simojoki on myös yksi ympäristökeskuksen jäänsahauskohteista. Tosin viime keväänä jäät olivat Asemankylän kohdalla ja hieman alempana Nikkilänsuvannossa niin ohuet, että sahauskone ei niille uskaltautunut. Jäähän viillettiin vakoja vain aivan jokisuulla.
"Pitäisiköhän Simojoella alkaa harkita myös joulukuisia sahauksia", Tauriainen vitsailee.