Kesä on puolivälissä. Niin pitäisi olla turvesadon korjuunkin. Tähän ei ole päästy aikaan Kärsämäen Pihlajanevalla, missä pikku sadekuurot ovat tehneet tenää korjuutyölle pitkin kesää.
"Tällä nevalla on mennyt huonosti. 27. huhtikuuta tulimme, mutta alku oli tosi heikko. Satoi vähän väliä. Sadekuurot ovat tulleet pahimmilleen aina kahden kolmen aikaan ja pilanneet päivän", kertoo turpeen korjuusta tavoitettu Arto Alatalo Tyrnävältä.
Helleaallon myötä Pihlajanevallakin on päästy täyteen työn tuoksinaan. Töitä paiskitaan kahdessa tuurissa, 12 tuntia mieheen. Auringon paahde ei haittaa, sillä ilmastoiduissa traktoreissa kelpaa istuskella ja antaa koneen jyrsiä, kääntää ja karhita turvetta, joka sopivan kuivana ajetaan nevan laidoilla oleviin varastoihin, aumoihin.
Korjuusää ei ole aivan ihanteellinen. Alatalon mukaan pieni tuulenvire ei tekisi pahaa. Kunhan tuulen voima ei ylitä seitsemää metriä sekunnissa, jolloin nosto on lopetettava palovaaran vuoksi. Urakointipäällikkö Saul Räbinä Vaposta luonnehtii säätä liian lämpimäksi: ilman kosteus on korkea.
Tuotantopäällikkö Risto Jormalainen Vaposta arvioi, että alkukesän ailahtelevista säistä huolimatta koko maassa turpeen nostossa ylitettäneen puolivälin tavoite lähipäivinä.
Erot maan osien välillä ovat melkoiset. Vaikeimmat korjuuolot eivät suinkaan ole olleet Oulun läänin eteläosassa, vaan tätä etelämpänä Vapon Itä- ja Länsi-Suomen alueilla.
"Etelä-Suomessa satoi toukokuussa 2-3 kertaa keskiarvoa enemmän, kesäkuussakin 1,5 kertaa enemmän. Turpeen korjuun kannalta ongelma on siinä, että kuivia päiviä pitäisi olla peräkkäin, eikä niin kuin tänä kesänä, että joka toinen päivä sataa. Se on ollut tämän kesän vitsaus. Tällöin vesi ei ehdi haihtua ja luoko on aina märkä", Jormalainen kertoo.
Lämpöä ja sähköä
Tämä aika vuodesta on tärkein sadonkorjuun aika turvesoilla. Tavaraa kerätään talven tarpeita varten. Pääasiassa turve kasataan aumoiksi tuotantoalueiden laitamille: osa tienvarsille ja osa paikkoihin, jonne voidaan vetää talvitie ja josta ne saadaan, kun toimituksen aika koittaa.
Vapolla on miltei monopoli Suomen turvemarkkinoilla. Sen tuotanto on 21 miljoonaa kuutiometriä ja osuus kotimaan markkinoista on noin 70 prosenttia. Turvetta ei tuoda ulkomailta lainkaan. Pääasiallisimmat käyttäjät ovat vastalainevoimalaitokset, joita löytyy muun muassa Oulusta; Oulun Energian Toppilan voimalaitokset.
Toppilan voimalaitokset voivat käyttää polttoaineena sekä turvetta että puuta. Viime vuonna näitä kotimaisia luonnon tuotteita poltettiin noin 120 täysperävaunurekan lastin päivävauhtia, yhteensä noin 40 000 kuormaa. Oulun Energian energialähteistä turve on ylivoimaisesti merkittävin.
"Vastapainevoimalaitos on turpeen optimaalisin käyttömuoto",Jormalainen toteaa. Tällöin siitä saatava energia voidaan käyttää sekä kaukolämpöön että sähkön tuotantoon. Turvetta käytetään myös yksinomaan sähkön tuottamiseen, kuten Haapavedellä sijaitsevassa laudevoimalassa.
Vastapainevoimaloissa turve on Jormalaisen mukaan kilpailukykyinen. Pääasiallisin kilpa käydään kivihiilen kanssa. Laudevoimaloiden kannattavuus puolestaan riippuu esimerkiksi vesitilanteesta. Viime talvena, jolloin vesivarastot olivat vähäiset, turvetta polttoaineenaan käyttävät laudevoimalatkin pyörivät täysillä.
Uudistuu hitaasti
Jyrsinpolttoturvetta, joka käsittää 19 miljoonaa kuutiota Vapon turvetuotannosta, käytetään mahdollisimman lähellä tuotantoaluetta. Saul Räbinä kertoo kuljetuksen kannattavuusrajana yleisesti pidettävän sataa kilometriä.
Jos Vaposta kysyy, mitä turve on, saa vastaukseksi, että se on paikallista polttoaineitta, maatuneita kasvijäänteitä ja näin ollen hitaasti uudistuvaa biomassapolttoainetta.
Se on niin hitaasti uusiutuvaa, ettei sitä luokitella uusiutuvaksi energiaksi Euroopan unionissa. Kysymys, josta turvetuottajat ja ympäristönsuojelijat ovat vahvasti eri mieltä.
Suomen suot ovat eri ikäisiä. Ikä riippuu siitä, miten jääkausi on kulkenut ohi. Risto Jormalainen arvioi pohjoisen Suomen soita nuoriksi. Turvetuotannosta jo poistettu Limingan Hirvinevan iäksi on laskettu 3 000 - 4 000 vuotta. Vanhimmat suot löytyvät Pohjois-Karjalasta ja ne lienevät syntyneet jo 10 000 vuotta sitten.
"Ikä näkyy suon syvyydessä", Jormalainen sanoo. Massaa on kertynyt sitä enemmän, mitä kauemmin suo on kasvanut ja kasvusto voinut maatua.