Uusintana nähtävää klassikkomusikaalia Cherbourgin sateenvarjoja on vaikea katsoa häikäistymättä. Syyllinen on maailman ihanin nainen ja suurin naistähti sitten Hollywoodin kunnian päivien.
Catherine Deneuve on käsite siinä kuin elokuvakin. Ranskalaiset jopa valitsivat hänet tasavallan Marianne-mallikuvaksi kolikoihin ja postimerkkeihin heti Brigitte Bardot'n jälkeen.
Niin paljon kuin elokuvalehdet ja mediatoimistojen tykit tahtovatkin ryöstöviljellä käsitettä "elokuvatähti", harvoja se oikeasti pukee. Catherine Deneuve on yksi aidoista tapauksista.
Silloin kun hänestä tuli kuuluisa, tähdet olivat vielä Hollywoodin taivaankappaleita, elämää suurempia ja arkea ylevämpiä ihmeitä, joita ei tunnettu vain pankkitileistään. Tähdet olivat omaa rotuaan ja lajiaan.
Hollywoodissa 1920-luvulla kehitetty tähtikultti tosin alkoi pikku hiljaa vaihtaa mannerta 1960-luvun alussa. Studiot olivat vaikeuksissa, ja elokuvamaailmassa painopiste siirtyi Eurooppaan.
Puhuttiin kansainvälisistä tähdistä, jotka olivat yhtä kirkkaita kuin Marilyn Monroe tai Grace Kelly, vaikka heidän työpaikkansa ei olisikaan ollut vanha tähtitehdas Amerikassa. Audrey Hepburn, Gina Lollobrigida, Claudia Cardinale, Sophia Loren, Simone Signoret ja Brigitte Bardot olivat noita kansainvälisiä naistähtiä.
Joukkoon kuului myös Catherine Deneuve, vuonna 1943 Pariisissa syntynyt näyttelijäperheen tytär.
Deneuvea ei aluksi otettu vakavasti näyttelijänä vaan ainoastaan Yves Saint Laurentin muusana, vaalean viileänä femme fatalena, jolla oli romanttisia suhteita Roger Vadimin, Francois Truffaut'n, Marcello Mastroiannin ja jopa Clint Eastwoodin kanssa.
Tuhannen ja yhden muotilehden kansikuvatytöille käy näin, mutta miten on mahdollista, että niin käy näyttelijälle, joka ensimmäiset menestyselokuvat olivat läpilaulettu romanttinen musikaali Cherbourgin sateenvarjot (1964), skitsofreenikosta kertova taidekauhuelokuva Inho (1965) ja porvarillisen prostituoidun tarina Päiväperho (1967).
No, tuoreeltaan nämä eivät tietenkään olleet elokuvahistorian kultakimpaleita, eivätkä ohjaajat Jacques Demy, Roman Polanski ja Luis Buñuel olleet vielä sellaisia instituutioita kuin sittemmin.
Catherine Deneuve on jopa kärsinyt kauneudestaan, ja vähän myös siitä, ettei hän ole - ramppikuumeen vuoksi - ikinä näytellyt teatterissa. Jokainen hänen uraansa seurannut tosin tietää, että tämä filmitähti ei ole ikinä väistellyt riskejä. Roolit elokuvissa Tristana (1970), Verenjano (1983), Indokiina (1992) ja Dancer in the Dark (2000) sen todistavat.
Joskus vain on niin, että kauneus, lahjakkuus ja taito valita haastavia elokuvia ovat saman tähden ominaisuuksia.
Teemalauantai:
Cherbourgin sateenvarjot
n YleTeema
Lauantaina klo 21.00