Puoli tuntia näytöksen alkuun. Tähän menee kolme varttia per naama. Osasta selviää puolessakin tunnissa, mutta viimeisenä meikattavien penkille lamppujen loisteeseen istahtanut tiikeri - Kaisa Törmänen - lukeutuu isotöisimpiin, selittää opettaja Tanja Longi meikki- ja maskeerauskoulu Head Housesta.
Longi oppilaineen on tullut Raksilaan seitsemältä perjantaiaamuna. Maskeeraus tehdään toista kertaa tällä viikolla. Keskiviikkona oli kenraaliharjoitus, perjantaiaamuna kymmeneltä katsomoon kiipeävät koululaiset ja päiväkotilapset.
Samaan aikaan ovat aloittaneet lavastuksesta vastaavat luistelijoiden vanhemmat. Seuran päävalmentaja Heidi Pöykiö seisoo jäähyaitiossa pitelemässä käsissään näkymättömiä lankoja. Seremoniamestari siis?
"No vähä niinku."
Kaksikymmentä minuuttia aikaa. Lännen ilkeällä noidalla on terävä katse, julmat irtoripset ja hän näkee kaikkialle. Noita on parkkeerannut lastenvaunujen viereen ala-aulan tungoksessa ja kukertaa pienelle poikavauvalle.
"Tämä on kummipoikani Emil", Susanna Pöykiö esittelee.
Luistelukerhon tähdelle kuuluu jo parempaa.
Selkävaivan kuntoutus ja opiskelu etenevät, takapakkia tulee vain toukokuun puolen välin paikkeilla, kun luistimen hankauksesta kehittynyt jalkapöytävamma leikataan pois päiväjärjestyksestä.
Luistimilla Pöykiö on ollut hiihtolomasta lähtien. Kokonainen kevät ilman tavallisia kiireitä on ollut nautinnollinen, mutta kevät ei olisi kevät ilman kevätnäytöstä.
"Seuralle tämä on huikea juttu. Ihaninta on päästä tekemään yhdessä, ja tähän on mukava lopettaa."
Anna Sarkkisella on edessään sotilaallisessa rivissä sinisiä ja punaisia Tähtityttöjä. Siniset ovat pohjoistuulta ja punaiset etelätuulta, ja vaatteidenvaihdolla koko porukasta kuoriutuu rotko.
"Niin kuin muotinäytöksessä", valmentajaa naurattaa.
"Komennetaan vaihtamaan vaatteet salamavauhtia."
Vartti vielä. On oireellista, että Ari-Pekka Nurmenkari löytyy naisten pukuhuoneesta. Tikkurilan Taitoluisteluklubin mies on kutsuttu vierailevaksi tähdeksi juuri sen takia, että pojatkin innostuisivat mukaan. Kestää vielä tovin, ennen kuin miestähti on omasta takaa.
"Luistelukoulussa on kaksi poikaa, vuonna 2004 ja 2005 syntyneet", Heidi Pöykiö huokaa.
Oz-velho on ilmaantunut Ouluun vasta torstaina.
"Olen ollut lomalla", hän selittää.
"Saapa nähdä, tekeekö Artsa kaikki ne kolmoishypyt, joita suunnitteli", Susanna Pöykiö virnistelee.
Muutama minuutti kymmeneen. Stella Polariksen pukuhuoneessa suhisee hiuslakka. Stellat ovat muuttuneet pelottaviksi pedoiksi ja hämähäkeiksi. Meikki on mustanpuhuva, tukat on takutettu takaa villeiksi ja silotettu sivuilta geelillä ja glitterillä.
Ovenpielessä on mehiläisten pesä. Heidi Pöykiön kehitysryhmään poimitut, vuonna 2002 syntyneet pikkuprinsessat eivät tahdo pysyä äideillä aisoissa. Pitäisi pysyä paikoillaan niin kauan, että silmien ympärille on maalattu mustat ja keltaiset rinkulat, huutaa ei saisi eikä ovesta karata aulaan. Naulassa odottavat pulleat musta-keltaraitaiset puvut.
Harjoiteltu on.
"Me osataan vaikka ulkoa! Vaikka heti!" huuto kuuluu.
Viisi yli. Valot sammuvat hallista ja 1 300-päinen yleisö jää pimeään. Anna Sarkkinen hyssyttelee Tähtityttöjään hiljaiseksi. Aulan ovella seisoo vahdissa Maria Isokoski radiopuhelin kädessään, urakkanaan ohjata kaikki 300 luistelijaa jäälle oikeaan aikaan.
"Nyt tämä menee hyvin. Kenraalissa kaikki oli vielä aika sekaisin, mutta jokainen muistaa nyt, missä meni pieleen", Susanna Pöykiö uskoo.
"Minäkin unohdin yhden kerran mennä jäälle."
Hanna Kuusiluoto, teksti
Jukka-Pekka Moilanen, kuvat
Oulun Luistelukerhon kevätnäytös Oulun Energia-areenalla sunnuntaina 20.4. kello 15. Lippuja voi ostaa OLK:n luistelijoilta ja tuntia ennen jäähallin ovelta.
