Suomen satamat muuttuivat osakeyhtiöiksi viimeistään tämän vuoden alussa. Kilpailusäädösten perusteella satamat eivät voi olla enää kunnan toimintaa, vaan sataman pitäjistä on tullut satamayhtiöitä.
Oulussa satamatoiminta yhtiöitettiin Oulun Satama Oy:ksi vuoden 2014 alusta.
Liiketoimintaperiaate lisää satamien kilpailua. Samalla se mahdollistaa satamatoimintojen uudenlaisen kehittämisen ja laajentamisen, jos satamabisnestä kyetään hoitamaan onnistuneesti.
Viitteitä koventuvasta kilpailusta putkahtaa tämän tästä julkisuuteen. Metsäyhtiö UPM:n kuljetuksista vastaava logistiikkajohtaja Jussi Sarvikas vaati Helsingin Sanomien haastattelussa (7.3.), että Suomen rannikon 23 ympärivuotista vienti- ja tuontisatamaa pitäisi vähentää yhdeksään. Samoin Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva on vaatinut satamien keskittämistä Suomessa.
UPM:n mukaan vientiteollisuus joutuu maksumieheksi, kun tavaravirrat ohentuvat, mutta satamaverkosto säilyy entisellään, jolloin satamissa perittäviä maksuja joudutaan korottamaan. Jussi Sarvikkaan mukaan muu vientiteollisuus jakaa UPM:n huolen.
Perämeren satamat virittelevät omia kehittämistoimiaan, mutta myös yhteistyön tiivistämisestä puhutaan. Oulussa aiotaan tehdä kevään aikana omistukseen liittyviä selvityksiä, joissa tutkitaan mahdollisuus Oulun ja Kemin satamien yhdistäminen yhteisen osakeyhtiön alaisuuteen.
Satamafuusioista löytyy vain vähän esimerkkejä Suomesta. Hamina ja Kotka yhdistyivät muutama vuosi sitten, mikä edesauttoi Kotkan sataman kehittymistä, vaikka satamapalveluja löytyy edelleen myös Haminasta. Vastaavasta liitoksesta on puhuttu Porin ja Rauman kohdalla.
Vaasassa sen sijaan suunnattiin katseet lahden toiselle puolelle, kun Vaasa ja Uumaja perustivat yhteisen satamayhtiön. Kvarken Ports aloitti tämän vuoden alussa. Suomalaiset ja ruotsalaiset tähtäävät nyt yhdessä Itämeren liikenteen yhdeksi johtavaksi satamayhtiöksi.
Perämeren satamilla kullakin on oma profiilinsa ja ne palvelevat ensi sijassa paikkakuntien suurteollisuutta. Tulevaisuudessa kilpailu kiristynee ainakin kaivoskuljetuksista, jos Soklin kaivos Itä-Lapissa avataan.
Satamat tavoittelevat lisää kasvua suuremmista aluksista ja sitä kautta lisääntyvistä tavaravirroista. Isot laivat puolestaan vaativat nykyistä syvempiä väyliä, jota myös Oulussa halutaan.
Liikenneyhteydet ovat elintärkeitä pohjoisessa, joten uuden hallituksen ohjelmassa tulee näkyä Perämeren satamien ja niihin liittyvien liikenneväylien kehittäminen.
Vaaditaan rohkeita linjauksia, jos satamia asetetaan tärkeysjärjestykseen. Priorisointi kuitenkin helpottaisi muita liikenneratkaisuja.
Toisaalta nykyiset liiketoiminnan periaatteet ja vapaa kilpailu ohjaavat satamien kasvua. Silti ei olisi pahitteeksi, jos Perämeren satamat löytävät yhdessä järkevän työnjaon, mikä tuottaa hyvinvointia koko pohjoisen hyväksi.
Pääkirjoitus