Oulun yliopiston arkeologian lehtorin Pentti Koivusen ja Museoviraston näkemykset Oulun uuden virastotalon työmaalla tehdystä löydöstä eroavat toisistaan täysin. Koivunen kertoo olevansa täysin varma siitä, että paikalla on 1600-luvulla sijainnut sisäsatama. Museovirastossa satamaa taas pidetään hyvin epätodennäköisenä vaihtoehtona.
Koivunen esittää, että kysymyksessä olisi ollut pienille, matalassa vedessä liikkumaan pystyville aluksille tarkoitettu satama.
"Vähän niin kuin kolera-allas Helsingissä, jos haluaisi verrata", hän sanoo.
Valvottu jatkuvasti
Museoviraston kaivauksia johtanut arkeologi Teija Oikarinen sanoo, että lammen yhteys mereen on ollut jo 1600-luvulla varsin kapea, ja lisäksi lampi on ollut vain muutaman metrin syvyinen.
"Pidän satamaa hyvin epätodennäköisenä", Oikarinen toteaa. Hän lisää kuitenkin, että näkisi mielellään koko rakenteen ennen kuin sanoo mitään varmaa.
Kevään kaivaukset kestivät kuusi viikkoa, mutta Oikarisen mukaan työmaalla on niiden jälkeen ollut paikalla Museoviraston edustajia aina, kun arkeologisesti kriittisiä alueita on kaivettu.
Tiedon uudesta löydöstä Oikarinen kertoo tulleen jo viime viikon perjantaina. "Olin tulossa tänä aamuna katsomaan sitä", hän sanoo.
Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että mikäli löytö paljastuisi muinaiseksi sisäsatamaksi, se olisi merkittävä. "Olisi, tottakai", Oikarinen sanoo.
Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkijan Pasi Kovalaisen mielestä löydös on joka tapauksessa merkittävä. "Hirvittävän harvoin löydetään noin vanhoja ja noin hyvin säilyneitä rakenteita."
Kovalaisen mielestä löytynyt rakenne olisi dokumentoitava esimerkiksi siltä osin, miten puut on liitetty toisiinsa.
Alunperin merenlahti
Kirjallista dokumenttia mahdollisesta sisäsatamasta ei ole kenenkään tiedossa, mutta Kovalaisen mukaan sellaista ei ole tiedetty etsiäkään.
Oululaisen arkkitehdin Kaarina Niskalan kirjoittamasta Oulun graadi -teoksesta löytyy 1600- ja 1700-luvuilla piirrettyjä karttoja, joista käy ilmi, että Hjärpenlammeksi kutsuttu vesialue oli itse asiassa alunperin merenlahti, jonka yhteys mereen on myöhemmin katkennut.
Niskala arvelee, että maankohoamisen lisäksi syynä umpeutumiseen ovat saattaneet olla kaupunkirakentamisen tarpeet. Joka tapauksessa lampikin täytettiin, kun asemakaava-alueen lammikoita ja vesijättömaita ryhdyttiin 1700-luvulla kuivaamaan. Hjärpenlampi myytiin 1761 rakennustontiksi kauppias Abraham Strömmerille -- Niskalan mukaan edullisesti siksi, että entinen lammen paikka ei ollut kaksista rakennusmaata.