Oulu Perämeren rannikolla on suhteellisen tiheästi kalasatamia, mutta toisin kuin etelän mailla ne eivät ole mitään ihmeellisempiä turistikohteita. Satunnainen matkailija eksyy paikalle lähinnä vahingossa. Tavallisin satamassa patsasteleva maakrapu on kotoisin lähiseudulta ja tietää, milloin kalaa kannattaa tulla rannalle kärttämään.
Etelän maista meikäläiset kalasatamat erottaa sekin, että ne eivät ole keskellä kylää. Päin vastoin ne ovat erittäin hyvin pääteiltä kätkössä. Opastuksen laitakin on vähän niin ja näin. Joskus samaa voi sanoa myös paikalle johtavan tien kunnosta.
Vain todella harvassa kalasatamassa on kalaa aina tarjolla. Vain parissa, kolmessa saa kalajalosteita. Kahvilakin olisi matkailijan kannalta mukava yllätys.
Käyttämättömiä mahdollisuuksia olisi
"Turismin kannalta kalasatamissa on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia," toteaa Perämeren Kalatalousyhteisöjen liiton toiminnanjohtaja Jyrki Oikarinen.
"Ihanne olisi, että löytyisi aktiivinen yrittäjä, kalastaja tai kalanjalostaja, joka lähtisi sataman toimintaa kehittämään. Tosiasia kuitenkin on, että kalastajista iso osa on tottunut vain kalastamaan ja myymään kalat tukkuun, josta tukku hoitaa ne eteenpäin. He eivät välttämättä ole edes kiinnostuneita asiakaspalvelusta."
Oikarinen poimii kalasatamien viisi omaan kastiinsa: Kemin Karsikko Maksniemessä, Kiviniemi Haukiputaalla, Marjaniemi Hailuodossa, Lapaluoto Raahessa ja Varjakka Lumijoella. Varjakkaa ollaan parhaillaan kunnostamassa.
Raahen Lapaluodossa ammatti- ja sivutoimiset kalastajat ovat perustaneet osuuskunnan, joka työllistää jo yhden muunkin kuin kalastajan täyspäiväisesti.
Hyvä esimerkki kalasatamasta, jolla olisi edellytykset kehittyä vaikka mihin, on Oulunsalon Riutunkari. "Se on erinomaisella paikalla ja voisi hyvin kuvitella, että kalaa saisi helposti kaupaksi Hailuodon lautalla liikennöiville."
Vain Karsikon kalasatamassa turisteilla on mahdollisuus päästä kalastajien mukaan pyydyksiä kokemaan. Sielläkin homma pyörii tilauspohjalta.
Direktiivit ja hylkeet riesana
Virkeitä kalasatamia ei ole, jos ei ole kalastajia. Perämeren rannikolla kalastus on hiipuva elinkeino. Syitä löytyy läheltä ja vähän kauempaa.
Pahin riesa itse kalastukselle ovat hylkeet, jotka tuhoavat pyydyksiä ja syövät saaliit piloille.
Hylkeiden lisäksi kalastajien kestävyyttä koettelevat EU:n säädökset ja vaatimukset. Oikarinen heittää esimerkin: "Suomalaisten kalasatamien mökeistä iso osa on päällystetty vesivanerilla, joka on niin hyvä ja helposti puhdistettava pinta kuin olla voi. Nyt direktiivi kieltää puun käytön elintarviketiloissa, joten vesivaneriseinät ovat muuttuneet laittomiksi."
Oikarisen mielestä vaatimukset kalasatamien hygienian osalta ovat menneet ihan överiksi. "Niiden pitäisi olla kuin laboratorioita."
Kalasatamien muuttamiseen uusien määräysten mukaisiksi saa toisaalta myös helposti tukea EU:n rakennerahoista. Siinäkin on silti ongelmansa, sillä tuet myös rajoittavat. "Tosin viimeisimmässä tukilinjauksessa kalan fileointi kalasatamissa hyväksyttiin tukikelpoiseksi eli fileointitiloihin saa tukea." Ensimmäisenä fileointilaite on tulossa Lumijoen Varjakkaan.
Sen sijaan esimerkiksi kalan savustus on säädösten mukaan kielletty kalasatamissa. Raahessa asia on ratkaistu niin, että savustamo on rakennettu kalasataman välittömään läheisyyteen.