Liikenne- ja viestintäministeriön teettämän tutkimuksen mukaan peräti kolmasosa satama- ja väylähankkeista ei ole pysynyt aikataulussa lupaprosessien viivästymisien ja niiden monimutkaisuuden takia. Myös laajentuneet valitusmahdollisuudet ovat tutkimuksen mukaan osaltaan viivästyttäneet projekteja.
Syynä viivästymisille on yleensä ollut se, että lupia käsittelevät viranomaiset eivät ole aina osanneet lupaa haettaessa suhteuttaa hankkeen ympäristövaikutuksia hankkeen kokoon ja luonteeseen. Toisaalta luvanhakua monimutkaistavat ja pitkittävät EY:n ympäristölainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset.
Tutkimukselle katsottiin olevan tarvetta, kun havaittiin, että eri puolilla Suomea lupa-asiat asiat etenevät eri tavalla. Viranomaiset ovat tulkinneet samoja pykäliä eri puolilla maata hiukan eri tavalla. Lupakäytännöissä toimittiin eri tavalla. Tutkimuksen rahoittajina ovat olleet LVM:n lisäksi maamme suurimmat satamat ja Suomen satamaliitto.
Normaalisti vesi- ja ympäristöprosessi kestää noin puoli vuotta. Aikataulun venyminen on hankkeen toteuttajalle suuri taloudellinen riski. Ympäristövaikutukset Suomessa vähäisiä Myös viranomaisten lupaehtoihin liittämät ympäristövaikutusten seurantatutkimukset ovat yleensä olleet ylimitoitettuja. Suomalaisten hankkeiden ympäristövaikutukset ovat tutkimuksen mukaan kuitenkin olleet paikallisia ja vähäisiä, jos niitä verrataan esimerkiksi Atlantin rannikon väylä ja satamahankkeisiin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosien 1995-2000 väylä- ja satamahankkeiden lupamenettelyjä ja niiden kehittymistä. Siinä on arvioitu neljäkymmentä satama- ja väylähanketta. Niihin on liittynyt yhteensä 53 lupa-asiaa ja kaksi Natura -lupaharkintaa.
Aikataulussaan ovat edenneet lupa-asiat mm. Raahen, Kotkan Mussalon ja Haminan satamien kehittämishankkeissa. Sen sijaan monivuotisiin ja monivaiheisiin lupamenettelyihin on ryhdytty Naantalin ja Helsingin Vuosaaren satamahankkeissa. Myös Porvoon Sköldvikin edustalla tehty ruoppaaminen viivästyi.
