Oulun satamien kehittämiseksi on laadittu muhkeat suunnitelmat. Niiden toteutuminen koko komeudessaan on muutaman jossittelun takana. Peruskysymykset liittyvät siihen, onko palveluilla kysyntää ja miten suhdanteet kehittyvät.
Yksi jossittelun aihe on, pääseekö Oulu osalliseksi Pajalan-Kolarin sekä Savukosken Soklin kaivosten kuljetuksista. Näkymät ovat epävarmat. Ruotsin Pajalassa toimintaa virittelevä kaivosyhtiö ilmoitti kuljettavansa malmin maanteitse Kiirunaan ja sieltä junalla Narvikin satamaan Norjaan. Myös Soklin fosfaattikuljetukset ovat vielä auki.
Mikäli kaivoskuljetuksista saadaan riittävä siivu Ouluun, valmiutta löytyy käynnistää mittavat muutostyöt. Sataman johto ei ole lakannut uskomasta siihen, etteikö länsirajan malmikuljetuksia vielä irtoaisi Ouluun. Nimittäin maantie Ruotsin puolella Pajalasta Kiirunaan on huonossa kunnossa ja pitäisi peruskorjata. Kiirunan rata on melko tukkoinen, ja Narvikin satamakin vaatii merkittäviä investointeja.
Oulussa toimii neljä satamaa: Oritkari, josta lähtee maailmalle paperia ja selluloosaa; Nuottasaari, jonne tuodaan metsäteollisuuden raaka-aineita; Vihreäsaari, joka toimii polttoainesatamana;Toppila, joka vastaanottaa sementtiä. Sementin ajo Toppilaan päättyy parin vuoden kuluttua.
Satamien uudistaminen ei ole pikkurahalla pelaamista. Jos suunnitelmat toteutetaan, tarvitaan ainakin sata miljoonaa euroa kymmenen vuoden sisällä. Jos malmikuljetukset saadaan, rahan tarve kasvaa vielä yli puolella. Oulun vinkkelistä on toivottavaa, että kaupunki voi kehittyä merikaupunkina. Ja elävät satamat, jos mitkä, kuuluvat sen kuvaan. Kunnianhimoa pitää olla, sillä se ei pelaa joka pelkää.