Suomalaisuuden Liitto perustettiin kansallisen herättäjän J. V. Snellmanin satavuotissyntymäpäivänä 12. toukokuuta 1906 tulisieluisen fennomaanin, kirjailijan ja lehtimiehen Johannes Linnankosken aloitteesta ja toimesta.
Hän oli tätä ennen jo vuosikymmenen ajan kiinnittänyt muun muassa Uusimaa-lehdessä julkaistuissa kirjoituksissaan huomiota siihen, miten suomalaiset olivat antaneet puijata itseään ottamaan ruotsalaiset sukunimet, nuo muka hienommat Holmeenit ja Salmeenit, Molanterit ja Tolanterit, Nyymannit ja Pyymannit, Juuhanssonnit, Kaalssonit sekä Kustassonnit.
Linnankoski kehotti heittämään moiset vierasperäiset sukunimet romukoppaan ja omaksumaan tilalle soreat suomalaiset nimet - sellaiset, joiden merkityksen niiden kantaja tietää ja osaa oikein kirjoittaa.
Piikojen ja renkien kieli
- Suomi oli vielä 1900-luvun alussa edelleen vahvasti renkien ja piikojen kielen maineessa, se vilisi svetisismejä. Etenkin maan pääkaupungissa suomenkielisellä oli monesti vaikeuksia tulla ylipäätään ymmärretyksi omalla kielellään. Linnankoski piti kunnia-asiana, että jokaisen perustettavan yhdistyksen jäsenen tuli käyttää suomen kieltä aina ja kaikkialla, missä se vain oli mahdollista, toteaa dosentti Jussi Niinistö.
Esillä oli useampiakin nimiehdotuksia: Kansalliskielen Seura, Snellman Liitto, Suomalainen Liitto ja Suomen Liitto, joista viimeksi mainittu sai aluksi suurimman kannatuksen.
Lopulta yhdistyksen nimeksi hioutui Suomalaisuuden Liitto. Liiton perustamisen yhteydessä päätettiin toteuttaa myös jo pidempään suomenmielisten ajatuksissa muhinut suuri sukunimien suomalaistuttamistempaus.
Nimenmuuttokampanja
Ruotsinkielistä lehdistöä nimenmuuttokampanja kuohutti. Erityisesti niitä nimiä, jotka kuulostivat liian herraskaisilta, kuten esimerkiksi -heimo ja -kanta -päätteiset nimet pilkattiin avoimesti.
- Pilkalla ei ollut kuitenkaan suurta merkitystä, sillä aika oli suomalaisuudelle otollinen ja mielet alttiit, joten kylvö tuotti nopeasti satoa, huomauttaa Niinistö.
Kun Snellmanin satavuotisjuhla 12. toukokuuta 1906 koitti, oli Suomen Virallinen Lehti painanut 51-sivuisen joukkoilmoituksen, jossa uuden suomalaisen sukunimensä julkisti noin 24 800 henkeä.
Heti ensimmäisen toimintavuoden aikana liitto saattoi todeta jo 100 000 perheen ottaneen suomalaisen sukunimen,
Suomalaisuuden viljavainioksi
Johannes Linnankoski luonnosteli sille ensimmäisen sääntöehdotuksen, jonka ensimmäisessä pykälässä määriteltiin toiminnan tarkoitus:
"Suomen Liiton tarkotuksena on kaiken sen edistäminen, joka vahvistaa suomalaista kansallisuutta ja kohottaa suomalaista henkistä viljelystä. Se tahtoo teroittaa mieleen, ettei ole samantekevää mitä me suomalaiset olemme ja miten täytämme sen tehtävän, jota suomalainen yksilöllisyytemme - vastakohtana kaikelle muulle - meiltä vaatii. Välinpitämättömyyden sijaan se tahtoo herättää rakkautta ja kunnioitusta, toimettomuuden sijaan suurta raivaustyötä suomalaisuuden viljavainioksi."
Satavuotisjuhla ja juhlakirja
Suomalaisuuden liitto täyttää perjantaina sata vuotta. Juhlavuoden johdosta yhdistys on julkaissut juhlakirjan - historiikin, jossa tunnetut suomalaisuusmiehet ja tutkijat luotaavat liiton taivalta.
Juhlakirjan esipuhe on nykyisen puheenjohtajan, dosentti Heikki Talan. Hänen lisäkseen sen artikkelit ovat Jussi Niinistö, Juha Manninen, Jaakko Numminen, Jouko Hulkko, Veikko Löyttyniemi, Erkki Pihkala ja Pentti Huttunen.
Liiton 100-vuotisjuhlaa vietetään lauantaina Helsingin yliopistomuseossa.