Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden, sanottiin siihen aikaan, kun Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Sosialistijohtaja Vladimir Leninin hyväntahtoiseksi selitetystä eleestä on ensi vuonna sata vuotta.
Leninin korostaminen itsenäisyytemme takuumiehenä tuntui toimivalta patenttiratkaisulta entisissä oloissa, mutta tilanne on muuttunut. Vladimir Putinin Venäjällä Leninin teko saatetaan kääntää nurinpäin kuin turkin hiha.
Ulkopoliittinen instituutti Upi julkaisi tällä viikolla selvityksen Venäjän aiheuttamista uhkakuvista Suomelle. Yksi liittyi itsenäisyyden satavuotisjuhlintaan, joka osuu yksiin Venäjän vallankumouksen juhlavuoden kanssa.
Upin mukaan on olemassa riski, että Venäjä käyttää satavuotisuutta historiapoliittisesti hyväkseen ja muokkaa erillisistä bileistä yhteisen muistokertomuksen – suomalaisilta lupaa kysymättä. Yhteisellä juhlinnalla Venäjä saattaa kyseenalaistaa naapurimaansa itsenäisyyden. Kuulostaa hullulta, mutta sellaista elämä on.
Venäjä voi aivan hyvin tulkita, että Suomi erkaantui emämaasta vallankumouksen pyörteissä vähän kuin vahingossa, osittain laittomastikin.
Suomen valtuuskunta matkusti Pietariin joulukuun lopulla vuonna 1917 pyytämään kansankomissaarien neuvostolta, jotta se esittäisi Yleisvenäläiselle toimeenpanevalle keskuskomitealle Suomen itsenäisyyden tunnustamista.
P. E. Svinhufvudin hallitus ei olisi halunnut, että tunnustus tulee joltakin kumousneuvostolta. Oikeampi tunnustaja olisi laillisesti valittu toimielin, Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous.
Kun kansalliskokous ei vastannut suomalaisten tiedusteluihin, oli lopulta käännyttävä Leninin joukkojen puoleen. Bolševikit eivät tunnustaneet Venäjällä olevan mitään kansalliskokousta tai hallitusta.
Toimeenpaneva keskuskomitea tunnusti Suomen itsenäisyyden 4. tammikuuta 1918.
Sodanjälkeisistä presidenteistä Urho Kekkonen hoksasi aina vetää Leninin taskustaan neuvostopäämiehiä tavatessaan. Kekkonen korosti, että nuori neuvostovalta oli nimenomaan Leninin johdolla hyväksynyt Suomen itsenäisyyspyrkimykset.
Kekkonen ajatteli taktikoiden, että Neuvostoliiton pyhän miehen päätöksiä ei Kremlissä muuksi muuteta. Minkä suurmies oli antanut, sitä ei jälkipolvi tohdi pois ottaa.
Suomalaisiin koulukirjoihinkin painettu väite Leninistä toimi niin kauan kuin Neuvostoliitto oli olemassa. Sen jälkeen Leninin paisutuksesta nopeasti luovuttiin, koska toimintaympäristö muuttui.
Saattaa olla, että Putinin Venäjällä huutomenetelmällä kokoonpannun, laittomasti vallan anastaneen bolševikkikomitean päätöksiä ei korkealle noteerata.
Leninin painoarvo on Venäjällä pudonnut. Menneen ajan suurmiehistä kunnioitetuin taitaa olla Stalin, joka halusi muka-itsenäistyneet naapurimaat ajan myötä takaisin neuvostokansojen yhteyteen. Myös Suomen, ennen talvisotaa.
Tämän päivän Moskovassa Leninin myöntyväisyyspolitiikkaa pidetään holtittomana, murenihan suurvalta reunoiltaan. Venäjä tekee nyt päinvastoin. Maa on valloittanut lisäalueita ja liittänyt ne itseensä.
Näin ollen Venäjä voi pahaa halutessaan rummuttaa Suomen itsenäisyyttä korkeintaan epäviralliseksi saavutukseksi. Tilanne olisi altis julkiselle spekulaatiolle.
Se ei tosiasiaa miksikään muuta. Suomi on itsenäiseksi tunnustettu länsimaa. Mutta huteran olon mahdollinen historiavenkoilu suhteisiin aiheuttaisi. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla saisi yöastiassa höystetyn sivumaun.