Sata metriä pitkää lyi­jy­ky­nä­teos­ta piir­tä­vän Enrico Maz­zo­nen töitä esillä Oulussa – näyt­te­ly kau­pun­gin­kir­jas­tos­sa hei­nä­kuun loppuun asti

Kuvataiteilija Enrico Mazzone on opiskellut muun muassa arkkitehtuuria. -Koin arkkitehtuurisen piirtämisen kuitenkin liian rajoittavaksi ja säännönmukaiseksi. Minusta piti tulla taidemaalari, mutta en ollut kovin hyvä käyttämään värejä, hän nauraa.

Kuva: Tiina Wallin

Eheytyneet-näyttely kuvaa ystäviä pysähtyneissä rauhan hetkissä.

Kuva: Tiina Wallin

Torinolaislähtöisen kuvataiteilija Enrico Mazzonen näyttelyssä on kuvaelmia hänen läheisistä ystävistään. Mazzone luonnehtii pienempiä lyijykynäpiirroksiaan suklaarasioiksi.

Torinolaislähtöinen kuvataiteilija Enrico Mazzone on aurinkoinen ilmestys Oulun kaupungin pääkirjaston Laituri-tapahtumatilassa. Valoisa ympäristö on omiaan tuomaan esiin taiteilijan hienovaraisia lyijykynäpiirustuksia.

Teokset ovat osa näyttelykokonaisuudesta, jonka toinen puoli on yhtäaikaisesti esillä Raumalla. Oulussa nähtävät työt kuvaavat eheytyneitä – heitä, jotka ovat kärsineet, mutta selvinneet yli koettelemuksistaan. Vastaavasti Raumalla Sepän talossa on näkyvillä joukko marttyyreita, jotka ovat kykenemättömiä päästämään irti menneisyydestään.

– Se, että juuri Ouluun päätyi valikoima temaattisesti kepeämpiä teoksia, johtuu siitä, etten ollut aikaisemmin käynyt täällä. Silloin paikkaan liittyy enemmän innostusta ja latautunutta odotusta. Raumalla taas olen asunut useamman vuoden, joten kaupunki herättää paljon muistoja, ja arkielämään kuuluu luonnostaan haasteita ja ajoittaista rämpimistä.

Eheytyneet-näyttely kuvaa ystäviä pysähtyneissä rauhan hetkissä.

Kuva: Tiina Wallin

Töitään Mazzone kuvailee katkelmiksi ajasta, eräänlaisiksi takaumiksi, joiden avulla hän pyrkii määrittämään ja tunnustelemaan olemassaoloa. Aiheet hän etsii aina tosielämästä, mutta jalostaa ne ajatuksissaan ja mielikuvissaan visuaalisiksi lokimerkinnöiksi.

– Eksyn ja löydän itseni uudestaan muistoissani. Jos näen jotain mielenkiintoista, puhuttelevat kasvot tai kiehtovan maiseman, en piirrä sitä heti. Joskus odotan päiviä, joskus viikkoja, että näkemykseni kypsyy. Lopulta kysyn itseltäni: miksi unohdin jonkin asian ulkoisen olemuksen, vaikka silloin kohdatessani sen olin niin vaikuttunut? Se on hetki, jolloin ryhdyn piirtämään.

Oulun näyttelyssä esillä on kuvaelmia hänen läheisistä ystävistään, ja piirustukset huokuvat toiveikkuutta. Teokset ovat otteita viimeisen viiden vuoden ajalta. Kemissä taas näytteillä on pienikokoisia lyijykynätöitä, joihin Mazzone on hakenut inspiraatiota syrjäisistä paikoista, joissa hän on vieraillut, kuten Ringkøbingista ja Upernavikista.

– Pidän kokonaisuuksista – siitä, miten jokainen piste, jokainen viiva vaikuttaa lopputulokseen. Ajattelen myös, että jokainen yksittäinen työni on osa laajempaa minäkuvaani taiteilijana, ja siksi haluan antaa kaikille teoksilleni tilaa olla näytteillä.

Muun muassa Boschia, Düreria ja norjalaista Kittelseniä ihaileva Mazzone kertoo, että hänen tyylinsä on viime aikoina muuttunut aiempaa intensiivisemmäksi.

– Pidän kasvojen ilmeikkyydestä. Aiemmin ajattelin, että piirroksissa ilmeiden tulisi olla näyttäviä, jopa liioiteltuja. Nyt olen huomannut, että jo yksi yksityiskohta kertoo kaiken – pieni varjostus silmäkulmassa, hohde iiriksessä on riittävän vahva kertomaan koko tarinan.

Mazzone tunnetaan etenkin jättiläismäisestä, 97 metriä pitkästä teollisuuspaperirullalle muotoutuvasta lyijykynäteoksestaan, jota hän työstää para-aikaa Raumalla.

– Vielä on 67 metriä jäljellä. Sisältöä olen suunnitellut vasta tulevalle 18 metrille. Teos elää omaa elämäänsä. Työstän sitä lohko kerrallaan, yleensä vatsallani maaten, niin että suurin osa työstä on kokonaan rullalla. Välillä kieräytän sitä auki pidemmän matkaa, jotta näen mahdolliset virheet. Joskus joudun kumittamaan oikein urakalla, Mazzone nauraa.

– Ei ole yhtään sen helpompaa piirtää pienessä mittakaavassa, sillä tekniikka on sama, mutta kompaktimpi. Iso paperi suorastaan nielee mukanaan, sillä siihen voi konkreettisesti mennä sisään. Nämä pienet työt ovat esteettisempiä, kuin suklaarasioita.