Kun keräilyinnostus iskee, se on menoa. Haapajärvinen Natacha Siipola sai ensimmäiset Taalainmaan puuhevoset lahjaksi 3-vuotiaana isovanhemmiltaan.
Nykyisin Natacha eli tutummin Sassa on 12-vuotias ja 150 Dala-hevosen ylpeä omistaja. Keräilyharrastus on paisunut jo niin suuriin mittasuhteisiin, että Sassa tuo kokoelmansa näytille Ouluun.
Antiikki-, keräily-, sisustus ja taidemessut järjestetään viikonloppuna Oulun Pohjankartanossa.
Oksavan koulun kuudesluokkalainen on messutapahtuman nuorin näytteilleasettaja.
"Kyllä jännittää. Toivottavasti en joudu vastaamaan liian vaikeisiin kysymyksiin", Sassa Siipola naurahtaa.
Hänen kokoelmansa helmi on 47 senttiä korkea hevonen, jonka Sassan Saija-äiti osti toissa vuonna huutokaupasta Ruotsista. Hintaa hankinnalle tuli 500 kruunua eli reilut 50 euroa. Hevosista pienin taas on 2,5-senttinen.
Keräily ei ole vain Sassan harrastus, vaan Dala-hevosten haalimiseen osallistuu tiiviisti koko lähisukulaisten piiri. Kokoelma karttuu vauhdilla, sillä suuri osa sukulaisista asuu Ruotsissa.
"Aika usein tulee soittoja, joissa kysytään, onko kokoelmassa jo tällaista tai tällaista hevosta", Saija sanoo.
Jouluna ja Sassan syntymäpäivänä lahjapapereista kuoriutuu yleensä Dala-hevonen.
Taalainmaan hevonen on yksi Ruotsin ostetuimmista matkamuistoista. Harva suomalainen ymmärtää, miten tärkeä asia Dala-perinne on länsinaapureille.
Sassan ja Saija-äidin tiedossa ei ole muita suomalaisia Dala-hevosten kerääjiä. "Ruotsissa käymme keskimäärin kerran vuodessa. Kirpputorit ja huutokaupat ovat hyviä paikkoja löytöjen tekemiseen", Saija huomauttaa.
Keräilijän kokoelma ei ole koskaan valmis. Nyt Sassa etsii hevosia erityisesti kokoskaalan ääripäistä.
Jos suunnitelmat toteutuvat, kasvaa kokoelma vielä reilusti. Puolitoista sataa hevosta on vasta hyvä alku.
"Tuhat olisi mukava luku", Sassa Siipola sanoo. Jo nyt hevosia on niin paljon, että Sassan huoneessa alkaa olla ahdasta. Ongelma ratkeaa lähiaikoina, kun perheen omakotitalon laajennus valmistuu.
"Uusi kamari tulee tosi tarpeeseen", Saija Siipola virnistää.
Myös muu Dala-materiaali kiinnostaa keräilijää kovasti. Tarjolla on muun muassa sikoja, kukkoja, pussilakanoita ja verhoja.
"Ehkä Sassan Hemppa-pikkuveli alkaa kerätä kukkoja", Saija heittää.
Tärkein huoltotoimenpide on pölyjen pyyhkiminen. Voisi helposti kuvitella, että hevosia täytyy käsitellä silkkihansikkain. Aivan niin pitkälle Sassa ei kuitenkaan mene.
"Ei näitä kovin hellästi ole pidetty", äiti vahvistaa.
Sassa nostaa vajaan vuoden ikäisen Hempan 47-senttisen Dala-hevosen selkään. Ruotsalaisen käsityön huipputuote on ilmeisen kestävää tekoa.
Nähtäväksi jää, tuleeko Sassasta antiikkikauppias. Taipumukset ainakin viittaavat siihen suuntaan.
"Jos ei messuilla mitään myy, niin sitten ei ole kivaa", nuori nainen vitsailee.