"Kaikki on Kiinan syytä. Jos Kiinan hallitus ei olisi vaiennut, ei sairaus olisi koskaan levinnyt näin laajalle."
Näin sanoo taksinkuljettaja Kwan Che-hung murretulla englannillaan. Auton seisahduttua liikennevaloihin hän elehtii vilkkaasti ja toteaa myös toimeentulonsa kärsineen.
"Ihmiset pelkäävät saavansa tartunnan, joten he eivät halua liikkua taksilla. Saadakseni asiakkaan minun täytyy pitää tätä typerää suojusta", Kwan sanoo osoittaen kasvosuojusta joka hänellä on useimpien muiden hongkongilaisten tapaan kasvoillaan.
Kwan ilmaisee tunteensa suorasukaisemmin kuin Hongkongissa yleensä on tapana, mutta muuten hänen suhtautumisensa sars-epidemiaan on tyypillinen. Ihmiset ovat huolestuneita ja vihaisia. Yhä useammat pitävät Kiinan syynä sitä, että sars on vaatinut niin paljon uhreja ja aiheuttanut suuria taloudellisia vahinkoja Hongkongille.
"Hongkongilaiset ovat alkaneet jälleen pitää Kiinaa kaiken heitä kohtaavan pahan alkuna ja juurena. Tällainen asenne oli yleinen myös Pekingin verilöylyn jälkeen vuonna 1989", sanoo Hongkongin arvostetuimpiin poliittisiin kommentaattoreihin kuuluva Frank Ching.
Kohtalokas salaaminen
Hongkongilaisia on ärsyttänyt juuri Kiinan yritys salata sars-epidemia. Hallitus myönsi vasta viime viikon lopulla sairauden olevan vaarallinen, mutta tiedotusvälineet eivät saa edelleenkään kiinnittää sarsiin liikaa huomiota.
Kuitenkin lähes puolet koko maailmassa raportoiduista sars-tartunnoista ja yli puolet taudin aiheuttamista kuolemantapauksista on todettu Kiinassa.
Hongkongissa asiantuntijat pitävät jopa mahdollisena, ettei sars olisi koskaan alkanut levitä Kiinan ulkopuolelle, jos viranomaiset olisivat toimineet oikein ensimmäisten tapausten ilmettyä eteläisessä Guangdongin maakunnassa marraskuussa. Tuolloin ihmiset eivät saaneet tietoa sairaudesta, eikä kansalaisilla ollut siten mahdollisuutta suojautua sitä vastaan.
Vielä helmikuun puolivälissä Guangdongin johtava terveysviranomainen sanoi, ettei sars muodosta uhkaa. Hänen mukaansa maakunnan asukkaiden matkustamista ei esimerkiksi ollut tarpeen rajoittaa.
Vain muutama päivä myöhemmin tartunnan saanut lääkäri saapui Guangdongin pääkaupungista Kantonista vierailulle Hongkongiin. Nyt tiedetään, että sairaus levisi todennäköisesti juuri hänestä ensin Hongkongiin ja edelleen Vietnamiin, Singaporeen ja Kanadaan.
Kiinalaiset tiedostusvälineet eivät ole kertoneet mitään hongkongilaisessa sairaalassa sittemmin menehtyneestä lääkäristä. Päinvastoin tiedotusvälineissä on annettu ymmärtää, että sars on saanut alkunsa Hongkongissa tai Vietnamissa ja tullut edelleen Kiinaan.
Kallis hinta
Kiinan hallituksella on ollut pitkään tapana salata kielteisiä uutisia. Suuressa mitassa tätä tehtiin viimeksi silloin kun aids alkoi levitä maassa 1990-luvun puolivälissä. Yhä vielä tiedotusvälineiden mahdollisuudet raportoida aidsista ovat rajalliset, vaikka 1,5 miljoonan kiinalaisen arvioidaan saaneen hi-virustartunnan.
Vaikenemisen sanotaan osittain johtuvan siitä, että kielteisten uutisten pelätään säikyttävän pois Kiinan talouselämälle tärkeitä sijoituksia. Hallituksen katsotaan myös olevan lähes maanisen huolestunut maan arvovallan säilyttämisestä.
Tällä kertaa salaisuustehtailu on kuitenkin turmellut Kiinan mainetta. Hallituksen tapa hoitaa sars-epidemiaa on joutunut kovan arvostelun kohteeksi monissa Aasian maissa ja lännessä.
Kiinan talous on myös kärsinyt. Turistien määrä on vähentynyt huomattavasti, ja monia kansainvälisiä kokouksia ja tapahtumia on peruttu.
Vielä enemmän sars on vahingoittanut taloutta Hongkongissa. Kaupat ja ravintolat ovat epätavallisen tyhjiä ihmisten pysytellessä mahdollisuuksien mukaan kotonaan. Normaalisti aivan täynnä olevilla hotelleilla on vaikeuksia houkutella vieraita matkailijoiden ja ulkomaisten liikemiesten vältellessä Hongkongia.
Hongkongilaisten mielialat muuttuvat päivä päivältä synkemmiksi. Samaa tahtia epäluulo Kiinaa kohtaan lisääntyy.