Viitisentuhatta tapausta ja noin kolmesataa kuollutta - siinä sars-keuhkokuumeen saldo toistaiseksi. Vakavaa, se on totta, mutta suhteessa mihin? Maailman terveysjärjestön WHO:n tilastojen mukaan joka päivä, siis tänäänkin, yksin Afrikassa kuolee yli 3000 lasta malariaan, tautiin jota vastaan voisi taistella. Tämä tilasto julkistettiin viime perjantaina. Kansainvälisessä uutisvälityksessä siitä ei näkynyt mitään mainintaa, kun samaan aikaan kaikki sarsiin sairastuneet kerrottiin tarkasti.
Tuberkuloosiin puolestaan kuolee noin kaksi miljoonaa ihmistä vuosittain. On laskettu, että joku saa tartunnan joka 15. sekunti. Vuoteen 2020 mennessä noin miljardi uutta ihmistä on saanut tuberkuloositartunnan, yli 150 miljoonaa on sairastunut ja 36 miljoonaa kuollut tähän tautiin, joka sarsin tapaan leviää yskän tai aivastelun kautta.
Ja sitten on aids. WHO:n tilastoissa vuoden 2001 loppuun mennessä hiv-tartunta oli 40 miljoonalla ihmisellä maailmassa, ja kolme miljoonaa ihmistä vuodessa kuoli aidsiin. Eteläisessä Afrikassa on maita, joissa tartunta on joka kolmannella tuon maan aikuisella.
Toki sars on vakava tauti. Se on salaperäinen, se on lähtenyt liikkeelle omituisesti ja sitä näyttää olevan hyvin vaikea kitkeä. Kuuden prosentin kuolleisuusluku on korkea tautiin, jonka voi periaatteessa saada kadulla kävellessään. Jos tällainen virus lähtee vapaasti leviämään, se voi saada erittäin pahaa jälkeä aikaan.
Ei kuitenkaan ole toistaiseksi saanut. Vietnamissa, Kanadassa, Hongkongissa ja Singaporessa näyttää siltä, että taudin huippu olisi jo takana, mistä kiitos tietysti kuuluu erittäin tehokkaille ja määrätietoisille vastatoimille. Mihin suuntaan Kiinan tilanne kallistuu on vielä arvoitus.
Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että Suomessakin kiinalaisravintoloiden myynnin väitetään laskeneen sars-pelon takia? Espanjassa taas ehdittiin jo kieltää tavaroiden maahantuonti Hongkongista, vaikka sars ei kyllä tehtaiden konteista silmille hypi. Eikä tartu kiinalaisesta ruuasta, ei ainakaan näillä kulmilla.
Tauti itsessään on ällistyttävä, mutta vähintään yhtä ällistyttävää on sen herättämä maailmanlaajuinen hysteria. Samalla erittäin näkyvä taistelu sarsin leviämistä vastaan saa miettimään, mihin kaikkeen voimavaroja riittäisikään, jos vain haluttaisiin.
Sarsin on sanottu vaikuttavan jo Kiinan ja koko Aasian talouskasvutilastoissa alaspäin. Siinä seurassa se tauti ei ole yksin.
WHO:lta löytyy laskelmia, joita on tehty malarian taloudellisista vaikutuksista. Yksin lyhyen aikavälin kulut tietävät bruttokansantuotteen laskua useilla prosenteilla vuodessa. Pitkällä aikavälillä malaria laskee talouskasvua ja elintasoa tuntuvasti. Jos malaria olisi pystytty kitkemään pois vuonna 1960, Afrikan maiden kansantuote olisi nyt kolmanneksen korkeammalla kuin ilman tautia.
Pahiten malaria vaikuttaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Samalla alueella myös aids-luvut ovat huimasti suurempia kuin yleensä muualla. Hiv-tartuntojen määrä taas kasvattaa suuresti todennäköisyyttä sairastua tuberkuloosiin.
Yhdessä nämä kolme tautia aiheuttavat mittaamattoman paljon inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia menetyksiä. Kaikkien niiden leviämisen rajoittamiseksi olisi keinoja käytössä, mutta taistelu näitä tauteja vastaan ei yksinkertaisesti saa tarpeeksi huomiota eikä resursseja.
YK julisti viisi vuotta sitten tavoitteeksi puolittaa malarian aiheuttama taakka vuoteen 2010 mennessä. Käytännössä malarian ote Afrikassa on vain tiukentunut. Unicefin pääjohtajan Carol Bellamyn mukaan keinot ja tieto tavoitteen saavuttamiseksi olisi olemassa, mutta taloudellinen ja poliittinen sitoutuminen puuttuu.
Sarsia vastaan toimivaa lääkitystä etsitään kiivaasti ja voimavaroja säästelemättä. Samaan aikaan sanotaan, että malariaa vastaan toimiva rokote olisi luultavasti kehitettävissä, mutta lääkeyhtiöiden kiinnostus asiaan on ollut laimeaa. Markkinat eivät ole lupaavia, sillä malariaan sairastuneilla ei yksinkertaisesti ole rahaa maksaa lääkkeistä. Suurin osa tautiin kuolevista on alle viisivuotiaita lapsia.
Tällä hetkellä kansainvälinen yhteisö käyttää malarian vastaiseen taisteluun noin 200 miljoonaa dollaria vuodessa. Tuo taistelu sujuu huonosti, sillä sairastuvuus ja kuolleisuus on kasvussa. Syynä ovat uudet tautikannat, romahtelevat terveydenhoitojärjestelmät, ilmaston lämpeneminen, muuttoliike ja niin edelleen.
Tehokas toiminta malariaa vastaan edellyttäisi noin miljardin dollarin panostusta vuodessa. Samaan aikaan on laskettu, että yksin Afrikka kärsii vuosittain 12 miljardin dollarin menetykset taudin vuoksi. Yksinkertainen yhteenlasku näyttäisi sijoituksen olevan kannattavan, mutta tällä logiikallahan maailma ei toimi.
Malaria leviää hyönteisten pureman kautta, tuberkuloosi on tarttuva tauti, aids leviää lähinnä sukupuolisessa kanssakäymisessä tai suonensisäisten huumeiden kautta. Yhteistä näille kaikille on, että ne nimenomaan leviävät.
Sekä malaria että tuberkuloosi ovat kehittäneet lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Tuberkuloosi saattaa sarsin tavoin levitä lentokoneissa tai ahtaissa, epähygieenisissä oloissa. On jopa laskettu, että puolella maailman kaikista miljoonista pakolaisista saattaa olla tuberkuloosi.
Tämä tauti tappaa kaksi miljoonaa ihmistä vuodessa, ja epidemia pahenee ja leviää. Silti mistään yleisestä huolesta ei näy merkkiäkään, vaikka WHO julisti jo kymmenen vuotta sitten maailmanlaajuisen hätätilan tuberkuloosiepidemian vuoksi. Harva tuntuu ylipäätään tietävän, kuinka pahasta vitsauksesta on kyse.
Sars on ilman muuta syytä ottaa vakavasti, mutta taisteluun tauteja vastaan toivoisi jotakin suhteellisuudentajua. Jos tämän kolumnin lukemiseen meni viisi minuuttia, samaan aikaan malariaan kuoli kymmenen lasta.