Ranskan aluevaalit eivät ole kuuluneet maanosan tarkimmin seurattaviin poliittisiin tapahtumiin.
Sunnuntaisten vaalien tulokset ovat kuitenkin tavallista kiinnostavammat sekä Ranskalle että Euroopalle. Tuloksista voi jo ennakoida maan tulevien parlamentti- ja presidentinvaalien asetelmia. Samoin äänestystulos antaa viitteitä siitä, mihin suuntaan syvemmät poliittiset virrat maanosassa kulkevat.
Aluevaalien ensimmäisen kierroksen suurimmasta voittajasta ei ole epäselvyyttä. Voittaja on Martine Aubryn johtama sosialistinen puolue, häviäjä presidentti Nicolas Sarkozyn keskusta-oikeistolainen UMP. Sosialistit saivat runsaat 30 prosenttia äänistä, UMP hiukan yli 26.
Kaikkiaan vasemmistopuolueet saivat äänistä yhteensä 53,6 prosenttia, konservatiivinen UMP ja muut oikeistopuolueet hiukan alle 40 prosenttia. Oikeiston paraatimarssi on siis ohi, ainakin hetkeksi.
Oli odotettua, että arviot vaalituloksen merkityksestä menivät ristiin. UMP:läinen pääministeri François Fillon totesi, ettei pitkälle meneviä päätelmiä pidä tehdä, koska äänestysaktiivisuus oli matala, 54 prosenttia, ja kyseessä olivat aluevaalit.
Sosialistijohtaja Martine Aubry, EU-komission legendaarisen puheenjohtajan Jacques Delorsin tytär, ennakoi tuloksen merkitsevän muutosta Ranskan suuntaan.
Vaalien tuloksella on Ranskassa ainakin kaksi merkittävää seurausta.
Se vahvistaa vaikeudesta toiseen kahlanneiden sosialistien itseluottamusta. Puoluehan on viime vuosien vaaleissa joutunut oikeiston tallomaksi kerta kerran jälkeen ja kärsinyt myös sisäisistä ristiriidoista.
Toissasyksyisen valintansa jälkeen Aubry näyttää saaneen puolueen rivit ojennukseen.
On varmaa, ettei Sarkozyn UMP:ssä katsota tilannetta niin tyynesti kuin tuloksen kommenteista voisi päätellä. Ranskassa käydään vuoden 2012 alkukesällä presidentin- ja parlamenttivaalit, ja sekä Sarkozyllä että UMP:lla on vakaa aikomus jatkaa vallassa. Nyt tuon näkemän eteen on laskeutunut epävarmuuden sumu.
Kahdessa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon. Sarkozy on huippuenerginen poliittisen pelin mestari. Hän ei taatusti jää tuleen makaamaan vaan seuraava siirto nähtäneen jo pian.
Ratkaisevinta Sarkozylle silti on, mitä maan taloudessa ja työllisyyskehityksessä tänä ja ensi vuonna tapahtuu.
Siihen hän ei yksin voi vaikuttaa vaan kyse on myös siitä, milloin Euroopan talous ylipäätään alkaa nousta. Jos nousu antaa odottaa, Sarkozyn ohella monen muun eurooppalaisen johtajan asema on liipasimella.