Ranskan uuden presidentin Nicolas Sarkozyn talouspoliittinen linja on arvoitus, kuten Kalevassa viime lauantaina julkaistu pariisilaislehti Le Monden kirjoitus todisteli. Ranskalaisetkaan eivät tiedä, onko heidän uusi johtajansa lintu vai kala. Maanantaina asiaan saatiin lisävalaistusta.
Sarkozy näyttää olevan arvonsa tunteva suuren maan johtaja, joka ajaa häikäilemättä kansallisia etuja. Hän ilmaantui yllättäen Brysseliin EU:n valtiovarainministerien kokoukseen mukanaan ikäviä terveisiä: Ranska haluaa lipsua euromaiden sopimasta valtiontalouden tasapainotusohjelmasta. Sarkozy pyysi Ranskalle kahden vuoden lykkäystä vuodesta 2010, johon mennessä rahaliiton jäsenmaiden piti tasapainottaa alijäämäiset budjettinsa.
Sarkozy perusteli lipeämishaluaan sillä, että Ranska sitoutui yhteiseen vakausohjelmaan liian hätäisesti viime huhtikuussa. Hän ei ollut vielä silloin presidentti. Sarkozy voitti Ranskan presidentinvaalit toukokuussa.
Sarkozyn yllätysveto on herättänyt ansaittua närkästystä eri puolilla Eurooppaa. Tuollaista sooloilua ei voi hyväksyä miltään rahaliiton maalta, mutta siihen on saatu tottua unionissa ennenkin, kun Ranska ja eräät muut unionin suuret maat ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä ja tulkinneet vakaussopimuksen ehtoja mielensä mukaan. Pieneltä maalta ei hyväksytä vastaavanlaista itsekkyyttä.
Ranska aiheutti vastaavanlaista hämminkiä edellisen kerran vain muutama vuosi sitten sekaantumalla Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaan. EKP:n lyhyestä historiasta muistetaan myös kuuluisa pääjohtajariita.
Hollantilainen Wim Duisenberg joutui tekemään kesken kautensa tilaa ranskalaiselle Jean-Claude Trichet`lle, kun Ranska vaati Duisenbergin kauden puolivälissä pääjohtajan vaihdosta aiemmin tehtyyn sopimukseen vedoten. Duisenberg kiisti sitoutuneensa mihinkään tiettyyn eropäivään, mutta hän joutui lopulta taipumaan Ranskan painostuksen alla.
Ensi viikolla Suomeen tuleva Trichet on vakaan rahapolitiikan sekä vakaussopimuksen innokas tukija. Häneltä olisi hyvä saada kuulla, mitä mieltä hän on Sarkozyn sooloilusta. Tuskaa lieventää tosin hieman se, että Ranskan julkisen talouden alijäämä on suhteellinen vähäinen ja että se on pienentynyt viime vuosina. Se ei kuitenkaan oikeuta Ranskaa sooloiluun.
paakirjoitus@kaleva.fi