Sofian lentokentällä elettiin tiistaina liikuttuneita hetkiä, kun bulgarialaiset sairaanhoitajat ja palestiinalaislääkäri pääsivät vihdoin pois vankeudestaan Libyassa. Bulgarian presidentti armahti heidät saman tien: pitkä piina on ohi.
Sairaanhoitajien siirtoa Bulgariaan osattiin odottaa jo jonkin aikaa. Uutiskuviin Sofiasta ilmestyi myös jotain odottamatonta: Ranskan valtion edustuslentokone ja Ranskan presidentin vaimo Cecilia Sarkozy, joka otti kaiken irti vapauttamisen tuomasta julkisuudesta.
Keskiviikkona presidentti Nicolas Sarkozy matkusti itse Tripoliin tapaamaan Libyan johtajaa Muammar Gaddafia. Muu Eurooppa seurasi tapahtumia enemmän tai vähemmän ihmeissään.
Sairaanhoitajien tapaus oli jo kauan sitten lakannut olemasta vain Libyan ja Bulgarian kahdenvälinen ongelma. Se oli kansainvälinen kysymys, joka hiersi isosti Libyan suhteita länteen. Bulgarian liittyminen Euroopan unioniin vain korosti tätä asiaa. Vielä joitakin vuosia sitten Libya oli eristetty hylkiövaltio, mutta Gaddafin politiikan täyskäännös eli ydinaseohjelman ja terrorismin hylkääminen muutti tilanteen.
Kun bulgarialaishoitajien kuolemantuomio vaihtui karkotukseen, EU lupasi palkkioksi normalisoida suhteet Libyaan. Korkean tason diplomatia Ranskan suunnalta todennäköisesti nopeutti hoitajien vapauttamista ja oli tällä tavoin hyödyksi. Mutta Ranskan presidentin otteet vievät väistämättä pohtimaan, mitä seuraavaksi.
Gaddafi itse näyttää tinkineen kuin paraskin basaarikauppias ottamalla tapauksesta mahdollisimman suuren hyödyn, vaikka bulgaareja ei olisi koskaan edes pitänyt vangita saati rangaista. Erityisen nopealiikkeiseltä tapauksessa näyttää kuitenkin Ranskan uusi ja huippuaktiivinen presidentti. Yhtenä päivänä hänen puolisonsa saattaa hoitajat Bulgariaan, toisena hän on jo itse hieromassa suhteita Gaddafin kanssa.
Libya on iso ja resursseiltaan rikas valtio Euroopan vieressä, ja sen avautuminen on ainutlaatuinen tilaisuus niin kaupallisessa kuin poliittisessa mielessä. Kukaan ei enää pahemmin muistele, millaisena kummajaisena Gaddafia pidettiin vielä jokin vuosi sitten. Sormien läpi katsotaan myös Libyan poliittista järjestelmää, josta demokratia on yhä kaukana. Tripoliin on pian muitakin tulijoita, mutta Sarkozy ehti ensin.
Sairaanhoitajien kohtalo oli EU:n asia. Sarkozy toimi kuitenkin kuin EU tarkoittaisi häntä itseään. Nyt lopputulos oli hyvä, mutta presidenttikausi on vasta alussa.
paakirjoitus@kaleva.fi