Pääkirjoitus

Sar­ja­sur­mat voitava estää

Sarjasurmaajien pysäyttäminen näyttää nykyisen lainsäädännön pohjalta liian vaikealta. Nyt esiin tulleen tapauksen jälkeen päättäjien on ryhdyttävä toimiin.

Sarjasurmaajien pysäyttäminen näyttää nykyisen lainsäädännön pohjalta liian vaikealta. Nyt esiin tulleen tapauksen jälkeen päättäjien on ryhdyttävä toimiin. Julkisen vallan perustehtävä on kansalaisten suojelu.

Kahdesta taposta ja yhdestä kuolemantuottamuksesta, yhteensä yhdeksästä väkivaltarikoksesta tuomittu suomalaismies vangittiin keskiviikkona epäiltynä murhasta. Surma on nostanut pintaan tärkeitä lainsäädäntöön, oikeudenkäyttöön ja kansalaisten turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, jotka on syytä käydä perusteellisesti läpi.

Tapauksessa hämmentää se, miten erittäin vaaralliseksi tiedetty henkilö pääsi tekemään jälleen uuden surmatyön – tässä vaiheessa hän toki on vielä epäilty.

Toisinkin olisi voinut käydä. Sarjakuristajaksi kutsuttu mies pääsi vapaaksi vankilasta joulukuussa 2016. Jo seuraavana kesänä hän oli vangittuna uuden tapauksen takia. Syyttäjän mukaan mies yritti päästä kuristamaan samassa talossa asunutta nuorta naista.

Oikeus ei pitänyt näyttöä riittävänä, ja syytetty päästettiin vapaaksi. Syyttäjä valitti päätöksestä, ja hovioikeuden käsittely on kesken. Syyttäjä myös vaati syytetyn vangitsemista uudelleen, mutta hovioikeus hylkäsi vaatimuksen.

Sille, että sarjasurmaaja saattoi kulkea vapaana odottamassa hovioikeuden päätöstä, löytyy perustelu pakkokeinolaista: kerran vapaaksi päästetyn vangitsemiseksi uudelleen saman epäillyn rikoksen takia pitää löytää uusia perusteluja. Niitä hovioikeus ei löytänyt.

Tapauksessa katse kääntyy myös käräjäoikeuden päätökseen. Jos kuitenkaan näyttö ei käräjäoikeuden mukaan ollut riittävä, sillä ei nykyisen lainsäädännön mukaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää henkilö vapaaksi.

Oikeusvaltiossa on noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä. Siitä huolimatta joutuu sanomaan, että nyt uudelleen vangitun miehen ei olisi pitänyt kulkea vapaana.

Julkisenvallan perustavimpiin tehtäviin kuuluu kansalaisten hengen ja terveyden suojelu. Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) on jo todennut, että väkivaltarikollisille tehtäviä vaarallisuusarvioita on lisättävä. Mutta riittääkö se?

Useampikaan vaarallisuusarvio ei pysäyttänyt nyt epäiltyä tekijää. Jos vangittu saa nyt tuomion murhasta, hän toki istuu vankilassa vähintään 12 vuotta.

Aiemman lainsäädännön perusteella erittäin vaaralliseksi todettu henkilö voitiin pitää pakkolaitoksessa yli tuomion rangaistusajan. Puhuttiin pyttyrangaistuksista.

Oikeusministeri Häkkänen arvioi (HS 9.5.), että epämääräisesti jatkuviin rangaistuksiin kuitenkin liittyy ”merkittäviä ihmisoikeuskysymyksiä”, jotka nousevat perustuslaista ja ihmisoikeussopimuksista.

Tämän vuoden alusta alkaen erittäin vaarallisena pidetyille rikoksentekijöille on voitu tuomita yhdistelmärangaistus, johon sisältyy vankilasta vapautumisen jälkeinen valvonta. Se, tehokkaasti toteutettuna, olisi voinut pysäyttää nyt vangitun henkilön.

Jyrkimmälläkään lainsäädännöllä yhteiskunnasta ei voida kokonaan juuria raakaa väkivaltarikollisuutta. Nykyinen tilanne kuitenkin koettelee kansalaisten oikeustajua ja turvallisuudentunnetta. Päättäjiltä pitää nyt odottaa jotain muuta kuin käsien levittelyä.