Gary Ridgway on ollut koko ikänsä automaalari. Keskiviikkona 5. marraskuuta hänestä tuli Green Riverin sarjamurhaaja, sen jälkeen kun hän tunnusti seattlelaistuomioistuimessa syyllistyneensä 48 murhaan, jotka on tehty vuosina 1982-2001.
Ridgway onnistui pysymään huomaamattomana kaksikymmentä vuotta, koska hän ei vastaa sarjamurhaajan perinteistä profiilia. Hänellä oli elämä järjestyksessä, hänellä oli poika ja hänen työnantajansa oli hyvin tyytyväinen häneen.
"Antamani vaikutelma oli erilainen, kuin mitä olen todellisuudessa", hän selitti tutkijoille.
Televisiokanavat näyttivät suorana lähetyksenä oranssiin vanginasuun pukeutuneen rikollisen kuuntelemassa tarkkaavaisesti, kun syyttäjä luki hänen tekemäänsä tunnustusta. Teksti kädessään, silmälasit nenällään, hän seurasi sana sanalta, ikäänkuin voidakseen korjata mahdolliset virheet.
"Olen surmannut ne 48 naista, joiden nimet ovat luettelossa syytteen toisessa osassa. Useimmissa tapauksissa en tiennyt heidän nimiään, kun surmasin heidät. Useimmiten tapoin heidät ensitapaamisella, enkä enää muista heidän kasvojaan. Olen tappanut niin monia naisia, että jouduin näkemään vaivaa, jotta en tekisi virheitä luettelossa."
"En halunnut maksaa heille"
Syyttäjä keskeytti. "Onko tämä totta?""Gary Ridgway nosti katseensa tekstistä. "Kyllä, se on totta."
Syyttäjä jatkoi tekstin lukemista.
"Päätin käydä prostituoitujen kimppuun, koska vihaan useimpia prostituoituja, enkä halunnut maksaa heille. Valitsin heidät myös siksi, että heitä oli helppo lähestyä herättämättä huomiota, eikä kukaan ilmoittanut välittömästi heidän katoamisestaan. Valitsin heidät, koska ajattelin, että voisin tappaa heitä niin paljon kuin haluaisin, ilman että jäisin kiinni."
Sama vuoropuhelu: "Onko tämä totta?" 54-vuotias Ridgway vahvisti tekstin todeksi. Tuliaseita ei käytetty, vaan hän kuristi uhrinsa. Sen jälkeen hän leikkasi heidän kyntensä johtolankojen välttämiseksi, siltä varalta, että joku olisi onnistunut raapimaan häntä.
Hyvin persoonallisen topologian mukaisesti hän keräsi ruumiit ryhmiin (hautaamatta heitä, sillä toisinaan hän kävi vielä käyttämässä heitä hyväkseen myöhemmin). Ensimmäiset ruumiit löydettiin Green Riverin -alueelta, mistä tulee nimi pikku-uutisille, jotka järkyttivät Yhdysvaltain luoteisosaa 1980-luvulla.
Syyttäjä luki 48 uhrin nimiluettelon. He ovat 15-36 -vuotiaita, valkoisia, mustia, ja aasialaisia. Heidän kasvonsa näkyivät samaan aikaan televisioruuduissa.
48 kertaa Ridgway vastasi: "Syyllinen". Tutkijoille tappaja oli puhunut noin 60 uhrista, mikä tekee hänestä eniten ihmisiä surmanneen amerikkalaisen rikollisen.
Ridgwayn antamien tietojen perusteella alueelta löydettiin luita vielä syyskuussa. Selvittääkseen mahdollisimman monta katoamistapausta ja välttääkseen yhdeksän miljoonaa dollaria maksaneen tutkinnan kulujen kasvamisen entisestään, syyttäjä suostui luopumaan kuolemantuomion vaatimisesta, mikäli syytetty paljastaisi rikoksensa.
Useat perheet protestoivat. Mutta mikäli Ridgway valehtelee, ja paljastuu, että hän on salannut jonkun rikoksen, häntä odottaa kuolemantuomio.
Syytekirjelmä, jonka syyttäjä julkaisi internetsivuillaan, piirtää kuvaa psykopaatista, jolle mikään asia ei ole tabu. Ridgway selostaa yksityiskohtaisesti, miten hän sai pitkällään olevan henkilön paljastamaan niskansa valmistautuessaan kuristamaan tämän.
Murhaaja tappoi
utelialaisuudesta
Tutkijat löysivät myös hänen ensimmäisen uhrinsa ajalta, jolloin hän oli vasta teini-ikäinen: kuusivuotias pikkupoika, jota hän oli puukottanut "nähdäkseen, millaista se on".
Rikokset ovat tapahtuneet hyvin rajatulla alueella, lähellä lentokenttää, Ridgwayn lapsuudenmaisemissa, missä jo hänen bussinkuljettajaisänsä raivosi prostituoituja vastaan.
Ridgway sulautui maisemaan. Toisinaan hänen uhrinsa kysyivät häneltä, oliko hän Green Riverin murhaaja, mutta hänellä ei ollut mitään vaikeuksia rauhoittaa heitä. Hän on pienikokoinen, ei mitenkään lihaksikas, joten hän ei ollut murhaajan näköinen.
Vääriä
johtolankoja
Vuonna 1984 Ridgway oli herättänyt poliisien epäilykset. Mutta ensimmäinen DNA-testi ei antanut sitovia tuloksia. Vaikka hän oli surmannut kuusi naista yhden kuukauden aikana, hän selvisi myös valheenpaljastuskokeesta.
Tutkijat eivät löytäneet häneltä sarjamurhaajan profiilia: hänen kotonaan ei ollut mitään voitonmerkkejä, hän vietti sosiaalista elämää
Ridgway oli erittäinen huolellinen. Hän jätti vääriä johtolankoja ruumiiden viereen ohjatakseen epäilykset muualle. Kerran hän oli käynyt heittämässä ajokortin lentokentälle uskotellakseen, että hänen uhrinsa oli matkustanut muualle. Kun hän sopi tapaamisesta prostituoidun kanssa puhelimessa, hän soitti samaan numeroon uudelleen surmaamisen jälkeen.
Mutta tiede paljasti hänet lopulta. Vuonna 2001 tutkimuksiin erikoistuneessa laboratoriossa tehty toinen DNA-testi onnistui vahvistamaan hänet kolmen murhan tekijäksi. Pian lukumäärä nousi seitsemään, koska toisten uhrien vaatteista oli löytynyt jälkiä automaalista.
Uhrien viralliselle listalle hän lisäsi vielä kaksi ruumista, jotka hän on surmannut vuoden 1990 jälkeen, jolloin hän kertoi jääneensä "puolittain eläkkeelle".