Maaoravat ovat suhteellisen uusi lemmikkituttavuus Suomessa, sillä niitä on voinut tuoda maahan vasta reilun seitsemän vuoden ajan. Alan harrastajia löytyy eniten Oulun seudulta sekä pääkaupunkiseudulta.
Maaorava on veijarimainen lemmikki, joka valloittaa vilkkaudellaan, pienillä nappisilmillään, sekä tietenkin tuttuudella. Nämä ovat juuri Aku Ankkojen Tikuja ja Takuja, jotka ahnehtivat maapähkinöitä ja keksivät pieniä ilkeyksiä Aku Ankalle.
Haukiputaalla asuva Åmanin perhe antaa kodin kolmelle maaoravalle. Ensimmäinen maaorava heidän kotiinsa tuli kuin vahingossa. "Lapset aina haluavat uusia juttuja ja kerran kaupassa käydessämme tytöt huomasivat ilmoituksen, jossa myydään maaoravia. Menimme katsomaan niitä ja ihastuimme välittömästi" kertoo perheen äiti, Heli Åman.
Helin mukaan heillä ei ollut mitään tietoa siitä, minkä kokoista tai millaista lemmikkiä kotiin haettiin. Uusi tulokas lähti kuitenkin mukaan ja sittemmin perheen maaoravia on haettu Helsingistä saakka. "Nämä ovat siitä mukavia lemmikkejä, että kyllästyä näihin ei voi", Heli naurahtaa.
Nyt Åmanin perheessä on kolme maaoravaa. Vanhin heistä on 7,5-vuotias Taneli. Taneli on uros, joka on elänyt yllättävän pitkän elämän. Tavallisesti urospuolinen maaorava elää noin 6-vuotiaaksi. Tanelin seurana ovat 1-vuotias Gekko sekä 2,5-vuotias Osku. Molemmat ovat naaraita, jotka ovat luonteeltaan urosta vilkkaampia. Naaraat myös elävät urosta pitempään, jopa 16-vuotiaaksi.
Maaoravat kesyyntyvät suhteellisen nopeasti, kun niitä kosketellaan ja silitellään pienestä pitäen. Luottavainen maaorava ei ujostele eikä arkaile vieraitakaan. Ne juoksevat lahjetta pitkin olkapäälle, siitä käsivarren kautta seuraavaan paikkaan. Ne myös syövät kädestä, kun luottamus on voitettu. Uteliaisuus voittaa varovaisuuden, ja vapaana olevan maaoravan voikin löytää vaikkapa pianon sisästä.
Pahuuksia maaoravat tekevät vain vähän. Johtoja ne eivät pure poikki, mutta kukkaruukut kelpaavat. Maaoravat pyörivät mullassa ja tyhjentävät poskiin varastoidut siemenet. "Keväällä meillä kasvaa kukkaruukuissa milloin vehnää, milloin auringonkukkia", Heli sanoo.
Maaoravissa on myös kissamaisia piirteitä. Esimerkiksi narun päässä oleva maapähkinä saa heidät juoksemaan herkun perässä.
Maaoravat ovat helppohoitoisia. Ne ovat terveitä, koska niitä ei ole jalostettu, eikä niillä siten ole lajityypillisiä sairauksia. Maaoravat ovat lähes kaikkiruokaisia, mutta suurinta herkkua ovat pähkinät ja siemenet.
Liika pähkinöiden syöminen lihottaa lemmikinkin, joten niille on hyvä syöttää välillä hedelmiä, marjoja ja kasviksia. Lihaa maaoravat eivät juuri syö.
Maaoravat elävät isoissa häkeissä, joista on löydyttävä tilaa kiipeilytasoille ja kätköjen rakentamiseen. Parasta on kuitenkin vapaus.
Åmaneilla maaoravat elävät vapaina aina kun perhe on kotona. Toisin kahta naarasta samalle reviirille ei mahdu, elleivät ne ole samasta perhekunnasta.
Maaoravat tulevat sukukypsiksi puolen vuoden ikäisinä ja poikue tulee kerran vuodessa, jos tulee. "Maaoravien lisääntyminen ei ole itsestään selvää. Meillä lisääntymistä on auttanut se, että oravat saavat olla vapaana. Tietenkin riippuu myös siitä, tulevatko oravat toimeen keskenään", kasvattaja Heli Åman tietää.
Åmaneilla viimeisimmät poikaset saatiin viime keväänä. Molemmat naaraat saivat omat poikasensa yhtä aikaa, kaikkiaan kahdeksan. Poikaset kasvatettiin myyntiin, eikä ottajista ole pula.
"Saimme soittoja aina Vantaata myöten." Sopiva luovutusikä on noin seitsemän viikkoa.
