Kemi Sanotaan, että isäntä alkaa ajan mittaan muistuttamaan yhä enemmän koiraansa. Kemin kulttuurisihteerille, sarjakuvaneuvos Heikki Porkolalle on käynyt samoin: Elämäntyö on mennyt niin veriin, että mies on kuin suoraan sarjakuva-albumin sivuilta kolmanteen ulottuvuuteen karannut.
Eipä silti, on Porkola toki ikuistettu moniin sarjakuviinkin. "Turhan moniin", hän itse naureskelee.
Perjantaina alkaneet Kemin 23. sarjakuvapäivät on sekin paljolti isäntänsä näköinen tapahtuma. Liian paljon, aivan liian paljon, festivaalijohtaja sanoo.
Porkola on ollut alusta asti ideoimassa sarjakuvapäiviä kaupunkiin, joka niittautui 1975 maailmankartalle lopettamalla Aku Ankan tilauksen kasvatusneuvolaan. Kielteinen julkisuus päätettiin pyöräyttää myönteiseksi ja niin vaan kuppi on kääntynyt ja Kemi lasketaan nykyään maailmalla varteenotettavien sarjakuvakaupunkien joukkoon. Aku Ankan poliittinen pannaan julistaminen on enää vain hilpeä kuriositeetti.
Perusta kulttuurissa, ei kaupallisuudessa
Kulttuurisihteerille sarjakuvasta on vuosien aikana siunaantunut elämäntyö. Virkamies Porkola, 62, on marraskuussa saavuttamassa varsinaisen eläkeiän, mutta osa-aikaeläkeläinen haluaisi vielä pari vuotta vetää päiviä.
"Kahden vuoden päästä on tapahtuman 25.-vuotisjuhlat ja itselläkin tulee 30 vuotta Kemissä täyteen. Jatkajakin on vielä auki", hän perustelee. Jatkajaan liittyvä ongelma piti hoitua pari vuotta sitten suunnitellun euro-projektin yhteydessä, mutta projekti karahti kaupungin rahoituksen vuoksi jäihin.
Kemiä on moitittu ja kehuttu monista asioista. Tunnustusta on tullut tarttumisesta uusiin ja yllättäviin juttuihin. Sarjakuvapäivät on yksi näistä. Kemin festivaali on maailman pohjoisin alallaan ja ensimmäinen Suomessa. Helsingin sarjakuvatapahtuma tuli muutama vuosi Kemin jäljessä.
Kemin sarjakuvapäiviä ei ole kuorrutettu sellaisella kaupallisuudella, joka on tunkenut esimerkiksi maailman suurimmille ja arvostetuimmille festareille Angoulemessa. Porkolan käsissä päivät ovat pysyneet monitaiteellisena kulttuuritapahtumana. Niissä on nähty tanssia, teatteria, musiikkia, pantomiimia, kaikkea mahdollista, jopa oopperaa. Kaiken maailman kloonitapahtumien joukossa sarjakuvapäivissä on ainutlaatuinen tyylinsä.
Edustava porukka monilahjakkuuksia
Kirjallisuuden ja kuvataiteiden ystävä oivalsi 1970-luvun alussa, että sarjakuva on oma taiteenlaji. Sytöt antoi Pekka Gronow, joka esitelmöi beat-underground -seminaarissa Kuhmossa, jossa Porkola oli tuolloin kirjastonhoitajana. Suomalainen aikuisten sarjakuva eli silloin vielä lapsuuttaan, kun albumeja nyt ilmestyy puolen sadan vuosivauhtia.
"Kemilläkin on tässä kehityksessä osuutensa", Porkola huomauttaa.
Sarjakuvien tekijät arvostavat Kemin festareita. Pohjoismaisiksi kasvaneeseen kilpailuun osallistuu noin 300 tekijää vuosittain. Porkola laskeskelee, että päivillä on käynyt kaikkiaan erikoiskutsuvieraina runsaat 80 taiteilijaa kaikista maanosista. "Piirtäjien eliitistä 80 prosenttia on vieraillut meillä."
Muutamilla vetävillä näyttelyillä on myös ylitetty kirkkaasti sarjakuvan harrastajien karsina. Kemin taidemuseossa 1995 ollut Mämmilä-näyttely on edelleen suosituin taidemuseon näyttelyistä. Kolmella muullakin paikkakunnalla kiertänyt näyttely keräsi yhteensä yli 70 000 katsojaa.
Aku Ankka ja Robert Crumbkin vetivät väkeä. "Ja luulisi tämänkin näyttelyn kiinnostavan."
Päivien parasta antia on Porkolan mielestä kautta vuosien ollut monilahjakkaiden piirtäjien mielenkiintoinen porukka, pahinta ainainen rahapula ja senttien venytys. Sarjakuvaneuvos myöntää, että budjettimurheiden vuoksi monesti on tullut mieli lyödä hanskat naulaan. Mutta yhtä monta kertaa naula on jäänyt tyhjäksi.