Sarjakuvan asiantuntijat mekkaloivat Le Chat Noir -baarissa, mutta yhdessä pöydässä istuu naavapartainen mies lakonisen rauhallisena. Maailman suurin sarjakuvafestivaali Ranskan Angoulemessa on papalle tuttu paikka. Hän on Suomen sarjakuvan Grand Old Man Heikki Porkola, joka on matkannut sarjis-Mekkaan nyt viimeistä kertaa.
Kemin sarjakuvatapahtumaa jo 25 vuotta luotsannut Porkola jää tänä vuonna eläkkeelle. Sarjakuvan kummisedän osalta urakka on pulkassa.
- Kun tulin Angoulemeen ensi kertaa 20 vuotta sitten, yllätyin ja koin ahaa-elämyksen. Silloin tajusin ensi kertaa, millainen sarjakuvan asema voisi olla, konkari lämpenee.
Porkola onnistui luomaan hyvät yhteydet Angoulemen silmäätekeviin. Heikki onkin palannut Ranskasta taskussaan sopimukset hienoista piirtäjävieraista Kemiin. Pohjan perukoille on saapunut jopa itse Robert Crumb.
Sarjakuva on Porkolan mukaan selvästi kansainvälistynyt kahden viime vuosikymmenen aikana. Samoin on käynyt Angoulemen festarille.
- Ranskalaisen sarjakuvan oheen tänne saadaan yhä enemmän ulkomaista näytettävää.
Tänä vuonna on mukana esimerkiksi afrikkalaista ja suomalaista piirrosjälkeä. Aasian sarjakuvabuumista on siitäkin esillä myös muu kuin Japanin manga.
Sarjakuva etenee Porkolan mukaan myötätuulessa maailmanlaajuisesti. Yhä useammalla kolkalla on oivallettu, että sarjakuva voi olla muutakin kuin harmitonta viihdehöttöä; Porkola tosin korostaa pitävänsä taidesarjakuvan ohella myös huumorisarjakuvasta.
Suomessa ilahduttaa
sanomalehtisarjakuva
Vaikka Ranska on sarjakuvan itseoikeutettu suurvalta, pieni Suomi on Heikki Porkolan mukaan yhdessä suhteessa jopa edellä galleja.
- Sanomalehtisarjakuvan tilanne Suomessa on helkkarin myönteinen ilmiö. Tuntuu, että Suomessa on nyt vain harvoja lehtiä, jotka eivät julkaise kotimaista sarjakuvaa, ihan paikallislehdistä lähtien. Ranskassa sen sijaan sarjakuvat julkaistaan albumeina, ei juurikaan sanomalehdissä.
Niitä albumeita sitten kyllä riittääkin: Asterixin kotimaa pukkaa ulos vuosittain 4 000-5 000 sarjakuva-albumia!
Porkola uskoo, että sarjakuvan vahvan aseman Ranskassa on luonut paljolti - valtion tuki.
- Ranskassa valtio on panostanut paljon ranskankieliseen kulttuuriin anglo-amerikkalaisen vyörytyksen vastapainoksi. Sarjakuva on ollut eräs alue kielipolitiikassa.
Osa tätä sarjakuvamyönteisyyttä on sarjakuva-alan koulutus. Esimerkiksi Angoulemessa on oma sarjakuvakoulu.
- Sarjakuvan lukutaidon kehittäminen olisi mielekästä jo siinä vaiheessa, kun lapsi on luonnostaan kiinnostunut sarjakuvista, Porkola aprikoi.
Tämä on onnistunut Ranskassa. Maassa sarjakuvaa lukevat kaikenikäiset.
Painettu sen
olla pitää!
Suomikin on kivunnut sarjakuvien julkaisussa noin 50:n vuotuisen albumin tasolle. Porkolan sarjistaipaleen alussa 1980-luvun taitteessa meillä ilmestyi vain muutama albumi vuodessa.
- Itse pidän etenkin siitä, että tarinoiden eli käsikirjoitusten taso on noussut. Meillä oli jo 20 vuotta sitten graafisesti hienoa sarjakuvaa, mutta pulma oli käsikirjoitusten heikkous.
Nyt Suomessa voi Porkolan mielestä käyttää punastelematta titteliä sarjakuvataiteilija.
- Mutta se vaatii kyllä myös näyttöä.
Vaikka onkin vanhan liiton miehiä, Porkola toivottaa tervetulleeksi sarjakuvaan myös tietokonegrafiikan. Ratkaisevaa ei ole se, millä välineellä teos syntyy. Merkitystä on vain sillä, kantaako idea.
- Se on kuitenkin todettava tietokoneista, että nettisarjakuva ei mielestäni toimi. Sarjakuva on tarkoitettu painettavaksi ja luettavaksi missä tahansa. Se vierastaa nettipäätteitä, muistuttaa naavapartainen mies.