Lokakuun alussa Algeriassa julkaistiin toinen sarjakuvateokseni. Suomessa vuonna 2009 ilmestynyt Paholaisen kuiskaus sai berberinkielisen nimen Astewtew n ccitan. Ensimmäinen sarjakuvakirjani Algeriassa julkaistiin tammikuussa 2015, kun Perämeren Jähti -sarjakuvaromaani kääntyi nimelle Ayerrabu n ugafa.
Julkaisun johdosta sain kutsun viime vuoden tapaan Algeriaan FIBDA-sarjakuvafestivaalille. Matkan yhteyteen sovittiin nelipäiväinen sarjakuvan tekemisen koulutusjakso opettajille.
Vieraillessani Algeriassa lokakuussa 2015, luennoin sarjakuvan käytöstä opetuksessa Suomen Algerian suurlähetystössä. Diplomaattien lisäksi kuulijoina oli Algerian parlamentin jäseniä.
Tästä syntyi idea pyytää minua luennoimaan laajemmin sarjakuvasta. Kyseessä oli ensimmäinen virallisten tahojen Algeriassa järjestämä sarjakuvakurssi. Organisoinnista vastasi Algerian nuoriso- ja urheiluministeriö.
Kurssille osallistuneet toimivat opetustehtävissä eri kouluasteilla. Sarjakuvan tila Algeriassa vertautuu suomalaiseen vastaavaan runsaat 30 vuotta sitten. Innostusta on, mutta opettajia ja opetusmateriaaleja ei. Nuoria lahjakkaita sarjakuvantekijöitä löytyy, mutta vielä ilman opettamiseen vaadittavaa kokemusta.
Kolmena ensimmäisenä päivänä aloitin ohjelman tunnin–puolentoista mittaisella luennolla, jonka jälkeen siirryttiin harjoitustöihin. Osallistujien kiinnostuksesta kertoi, että ehdottaessani ”voitte piirtää samalla kun puhun” oppilaat vastasivat haluavansa mieluimmin kuunnella ja kommentoida esitystäni.
Käytin kielenä englantia, jonka kirjani kääntänyt Hamza Amarouche tulkkasi arabiaksi ja ranskaksi. Algeriassa arabian kieli vaihtuu usein ”lennossa” ranskaksi ja päinvastoin.
Neljäntenä työpäivänä pidimme kurssin päättäjäiset ja keskustelun aiheesta.
Koulutuksen aikana ymmärsin Algeriassa löytyvän monenlaisia käyttötarkoituksia sarjakuvakerronnalle, kunhan taidemuodon kaikki käyttömahdollisuudet huomioidaan. Perinteisesti sitä opiskelemaan haluavien on mahdollista saada omaa taiteellista tuotantoaan esille kirjamuotoisina julkaisuina, mitä on jo tapahtunut.
Yksi oppilaistani suunnitteli yksityisen taidekoulun perustamista, jossa sarjakuva olisi yhtenä tarjolla olevista oppiaineista. Toisen suunnitelmissa on viedä sarjakuvan tekeminen terapiamuotona sairaaloissa hoidossa oleville lapsille. Hyviä ideoita.
Auttaisiko sarjakuva poikia ja nuoria miehiä aktivoitumaan koulunkäyntiin? Syrjäytymisestä heikon tai olemattoman lukutaidon johdosta on opettajien mukaan tulossa ongelma.
Ehdotin, että kirjoittamisen lisäksi muistiinpanoja tehtäisiin pelkistetyin luonnospiirroksin. Tämä saisi aikaan kilpailutilanteen, jossa jokainen kokeilisi piirtää voidakseen esitellä tulosta kavereilleen ja vertailla niitä. Nuorten kilpailuhenki toisi motivaation opiskeluun. Piirtämällä asiaa tulee myös ajateltua paljon enemmän kuin pelkästään kirjoitettaessa.
Pitkän kokemuksen sarjakuvan tekemisestä omaavana kerroin tavoista välittää hyödyllistä informaatiota sarjakuvan keinoin. Esimerkki: Algerin El Harrachin kaupunginosassa, jossa vierailin, talousjätettä on suunnattomat määrät kerrostaloryhmien alapuolisilla kukkuloiden rinteillä sekä asuntoalueiden välisillä jättömailla. Alueita käytetään ilmaisina kaatopaikkoina.
Selkeällä kuvituksella, sarjakuvaruutuina ilman tekstitystä, olisi mahdollista luoda suurikokoisia informatiivisia tauluja näille jo saastuneille alueille. Niissä kerrottaisiin miten jätteet pitäisi hävittää ja kierrättää, sekä myös vaaroista ja haitoista, joita talousjätteiden jättäminen luontoon saa aikaan.
Nuorin oppilaistani, hyvää englantia puhuva opettajaneito kertoi suunnittelevansa kuvakertomusta, jolla naisten asemaa saataisiin parannettua erilaisissa yhteisöissä. ”Just straighten a bit”, sanoi hän.
Yksittäisten aktiivisten henkilöiden sekä kulttuuripäättäjien mielenkiinnosta riippuu paljon, millä tavalla uusi taidealue saadaan nostettua esille kansalaisten keskuudessa. Sarjakuvan osalta Suomessa tämä tapahtui 1980-luvulla muun muassa Kemin ja Helsingin sarjakuvatapahtumien innoittamana, aktiiveja unohtamatta.
Algeriassa kiinnostus taiteenalaa kohtaan on noussut huimasti vuosittaisen FIBDA-sarjakuvafestivaalin myötä. Uskon, että luentosarjani vahvisti siihen osallistuneiden henkilöiden innostusta asiaan ja saa heidät viemään viestiä eteenpäin entistä tehokkaammin päättäjien, omien kollegojen ja oppilaittensa keskuuteen.
Melkein kahden viikon mittaisella vierailulla ehdin tutustua maahan ja algerialaisten elämään, olinhan aamusta iltaan kommunikaatiossa tavallisten paikallisten ihmisten kanssa, toisin kuin turistina matkustaessa olisin ollut.
Ilpo Koskela on sarjakuvataiteilija Oulusta.
Kolumni