Yhdenvertaisuutta sarjakuva-alalla tutkinut sarjakuvataiteilija Johanna Rojola haluaa herätellä keskustelua siitä, miksi naisten on vaikea saada sarjakuviaan julki muuten kuin verkossa ja omakustanteina.
Tilanne on kummallinen Rojolan mukaan jo siksi, koska sarjakuvaa opiskelevista suurin osa on Suomessa naisia. Näin on ollut jo pidemmän aikaa, hän lisää.
Esimerkiksi Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla on ollut naisopiskelijoiden enemmistö lähes alusta asti, kertoo sarjakuvalinjan opettaja Keijo Ahlqvist.
Ahlqvist on toiminut sarjakuvalinjan opettajana alusta alkaen eli vuodesta 2000 lähtien.
– Oma tuntumani on, että sarjakuva-alan sisällä naisia on kannustettu koko ajan. Perinteistä ja rakenteista johtuen miehet kuitenkin voivat pärjätä alalla paremmin, Ahlqvist arvioi.
Sarjakuvantekijöiden etujärjestön Sarjakuvantekijät ry:n puheenjohtajan Timo Kokkilan mukaan äkkiä katsoen nimekkäitä sarjakuvantekijänaisia näyttää Suomessa riittävän.
– Mutta sitten kun katsoo vaikkapa Sarjakuva-Finlandiaan ilmoitettuja teoksia, kovin miespainotteisilta listat näyttävät.
Viime vuonna ehdolle ilmoitettuja sarjakuvateoksia oli 65, ja niistä 15:ssä oli käsikirjoittajana tai taiteilijana nainen.
Suomessa julkaistaan vuosittain noin sata sarjakuva-albumia. Sarjakuva-Finlandian ehdokkaana voi olla omakustanne tai kustantajan kautta julkaistu suomen- tai ruotsinkielinen albumi.
Naisten kädenjälki alkoi näkyä kotimaisessa sarjakuvassa Timo Kokkilan mukaan vahvemmin 1980-luvulta lähtien pienlehtien nousun myötä. Alaa harrastavien naisten määrä kasvoi 2000-luvulla huomattavasti, erityisesti japanilaisen sarjakuvan mangan innoittamana.
– Harrastajia on siis paljon, mutta eri asia on se, pääsevätkö harrastajat jatkamaan juttuaan ammattimaisesti.
Kokkilan mukaan Sarjakuvantekijät ry:n tarkoituksena on edistää sarjakuva-alan elinvoimaisuutta Suomessa. Suurimpia huolenaiheita on lehdistön ja kustannusalan murros.
– Meillä on ylipäätään lähinnä muutamia hyvin menestyviä sarjakuvantekijöitä ja samaan aikaan paljon heitä, jotka eivät saa julkaistua omia töitään.
