Museovirasto puoltaa Lapin tunnetuimpiin kulttuuripaikkoihin kuuluvan Särestöniemi-museon rakennusten ja koko museomiljöön suojelemista rakennussuojelulailla. Särestöniemen tekee arvokkaaksi sen monikerroksisuus, se on yhtä aikaa sekä taidehistoriaa että henkilöhistoriaa.
Kun Särestöniemen museosäätiön esitystä puoltavat muutkin lausunnonantajat, arkkitehti Riitta Lönnström Lapin ympäristökeskuksesta arvioi, että päätös on myönteinen. Lapin ympäristökeskuksen päätös alistetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi.
Rakennussuojelulailla suojeltu kohde ei automaattisesti merkitse valtion avustuksia korjauksiin. Suojellulla kohteella on Lönnströmin mukaan kuitenkin parempi mahdollisuus saada kulttuuriympäristön säilyttämiseen suunnattuja avustuksia kuin suojelemattomalla kohteella.
Opetusministeriöltä odotetaan 300 000 euroa
Särestöniemi edustaa harvinaista kahden rakennusperinteen yhdistelmää. Vanhimmat rakennukset ovat 1870-luvulta ja viimeisin on valmistunut 1988.
Särestö oli tunnetun taiteilijan Reidar Särestöniemen koti ja erämaa-ateljee, mutta sen rakennuksissa on nähtävissä myös läpileikkaus tunnettujen suomalaisten arkkitehtien Raili ja Reima Pietilän arkkitehtuurista 15 vuoden ajalta.
Särestöniemen museosäätiö tarvitsee kipeästi rahaa rakennusten korjaamiseen ja kunnostamiseen. Oululainen arkkitehti Antti Pihkala on Lapin lääninhallituksen myöntämillä varoilla tehnyt entisöinti-ja korjaussuunnitelmat, mutta jatkorahoitus tyrmättiin Lapin lääninhallituksessa.
Museonjohtaja Liisa Tervahauta-Kauppala on postittanut yli 300 000 euron hakemuksen opetusministeriöön, mistä hän odottaa päätöstä keväällä.
Ounasjoen rannalla Kittilän Kaukosessa sijaitsevan Särestön pihapiirissä olevissa rakennuksissa on puutteita, joista osa pitäisi korjata välittömästi, osa on vähemmän kiireellisiä korjauskohteita.
Pari viikkoa sitten sattuneesta kahvilan ja toimintakeskuksen putkirikosta olisi saattanut tulla merkittävä vahinko, jos se olisi sattunut henkilökunnan poissa ollessa. Nytkin yläkerrasta alakerran tauluvarastoon valunut vesi vaurioitti näyttelyä varten merkattuja vuotia.
Särestöniemi-museon kävijämäärä on tänä vuonna laskenut huomattavasti edellisiin vuosiin verrattuna. Vuosittaisesta 15 000-12 000 kävijästä pudotaan noin 10 000 kävijään.
Museon toimintaa ylläpidetään pelkästään pääsylipputuloilla. Museosäätiö on saanut palkatuksi työllisyysvaroilla kaksi opasta, mutta muuhun ei ole varaa.
Toisaalta Kittilässä ei Tervahauta-Kauppalan mukaan ole museotehtäviin soveltuvia työllistettäviä henkilöitä palkattavanakaan. Varojen ja henkilökunnan puutteessa aukioloaikoja on jouduttu supistamaan, mikä puolestaan merkitsee aikaisempaa pienempää kävijämäärää.
Särestön asema merkittävänä matkailukohteena on muuttunut senkin vuoksi, että matkailijat käyvät Levillä lentoteitse eikä heillä ole omaa autoa käytettävissä Särestöön tutustumiseksi.
Myös ohjelmapalvelut ovat kehittyneet Levillä niin paljon, ettei Särestön vierailuun ole aina aikaakaan.
Reidar palasi
Särestöön 50-luvulla
Vanha Särestö pelastui sodan tuholta, kun saksalaiset eivät osanneet jokivarren tuntumassa ja tiettömän taipaleen takana olevaan pihapiiriin.
Vanhaan Särestöön kuuluu kymmenen alueen kaikkiaan 19 rakennuksesta, joista vanhimmassa asui Reidarin veli Anttu.
Lapsuudenkotiinsa 1950-luvulla taideopinnoistaan palannut Reidar rakennutti 1960-luvulla joen rantaan ateljeerakennuksen, jonka ympärille Särestö rakentui.
Tulipalo tuhosi ateljeen 1977. Uusi Pietilöiden suunnittelema ateljee rakennettiin erilleen peltoaukean laitaan 1978. Viimeisimpänä valmistui kahvila-toimintakeskus 1988.
Särestöniemi-museosäätiössä ovat edustettuina Särestöniemen suvun lisäksi Kittilän kunta, Rovaniemen kaupunki, Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto ja Lapin liitto.