Nyt on oivallinen tilaisuus kirjoittaa uuden Oulun kaikki asiakirjat suomeksi niin, että tällainen tavallinen veronmaksaja ja kuntalainen ymmärtäisi asiat jos ei nyt ihan kerta lukemalla niin ainakin toisella.
Marraskuun loppuun mennessä aiotaan määrittää uuden Oulun organisaatio ja kirjata ylös, mitä tehtäviä tulee kunkin virkamiehen vastuulle.
Täytyy tunnustaa, että viikko sitten maanantaina oli outo olo. En sitten millään tahtonut käsittää, mitä töitä tekevät uudistuvassa kaupungissa uudet virkamiehet hyvinvointijohtaja, yhdyskuntajohtaja ja hyvinvointituotantopalvelujohtaja.
Osasyynä ymmärtämättömyyteeni saattoi olla se, että kelluin tai ainakin aivoni kelluivat vielä Inarijärven aalloilla. Loma oli juuri loppunut.
Toinen syy löytyy varmasti byrokraattisesta kielestä, jota käytetään uusien virkanimikkeiden määrittelyssä.
"Vastaa pääprosessin palvelujen järjestämisestä kaupunkistrategian, palvelujen järjestämisohjelman ja omistajapoliittisten linjausten mukaisesti." Tuollainen tehtäväkuvaus ollaan asettamassa niin hyvinvointijohtajalle kuin yhdyskuntajohtajalle.
Molempien odotetaan vastaavan asiakaslähtöisistä palveluista. Asiakaslähtöiset palvelut? Siis jos minä asiakkaana tarvitsen jotakin, niin voin kääntyä hyvinvointi- tai yhdyskuntajohtajan puoleen?
Entäpä mistä vastaa hyvinvointipalvelutuotantojohtaja? On muuten aika pitkä yhdyssana.
Hän "vastaa tehtäväalueestaan kaupunkistrategian, palvelujen järjestämisohjelman ja omistajapoliittisen ohjelman linjausten mukaisesti".
Eikö tuo ole nyt aivan sama asia kuin kahden edellisen johtajan kohdalla?
Hyvinvointijohtaja "toimii pääprosessiinsa kuuluvien palvelujen järjestämisen vastuualueiden vastuuhenkilöiden esimiehenä", kun hyvinvointipalvelutuotantojohtaja yllättäen "toimii pääprosessinsa palveluprosessien vastuuhenkilöiden esimiehenä".
Missä ero? Ainakin äkkipäältä tuo hiuksen hieno ero on vaikea huomata kertalukemalla.
Arvelen, että uudessa Oulussa jatketaan entiseen malliin. Osa viranhaltijoista muka tilaa palvelut meille kaupunkilaisille, ja toinen puoli muka tuottaa ne.
Ei siinä mitään. Mallia on käytetty jo kymmenkunta vuotta. Kadut on joku aurannut talviaamuin, vettä virtaa hanoista, ja pattereihin hohkaa lämpöä. Joku on päässyt terveyskeskukseen ja saanut kotiapua. Lapsillakin alkoi taas koulu.
Toimii! Se on tärkein asia eikä mikään muka.
Johtavien viranhaltijoiden tehtävien määrittely on varmasti asianosaisille auennut, sillä vaaditaanhan kyseisiin virkoihin aivan ilmeisesti akateemista loppututkintoa.
Jotta viranhaltijoiden tehtävät olisivat ymmärrettävät myös meille oululaisille ilman kiintoisaa organisaatiokaaviota, yhdistymishallitus voisi palkata vaikkapa opetustoimesta äidinkielenopettajan tai kaksi konsulttina kääntämään johtosäännöt ja pätevyysvaatimukset byrokratian kielestä selkeäksi suomeksi.
Vähimmäisvaatimus olisi todeta, kuka ostaa, kuka myy ja mitä ostaa, mitä myy.
Sinänsä meneillään oleva laatikkoleikki osoittaa meille kansalaisille sen, että puheet ja käytännön politiikka ovat aivan kaksi eri asiaa.
Puolueet ajavat omia etujaan. Vihreät ovat käsitykseni mukaan puhuneet poliittisia virkanimityksiä vastaan koko olemassaolonsa ajan. Pätevyys riittää.
Käytännössä vihreiden kanssa on aivan sama tilanne kuin meidän tavallisten pulliaisten. "Kun saamaan aletaan, niin meille kanssa."
Jos syksyn kunnallisvaaleissa 2012 perussuomalaisten kannatus kestää, niin hekin liittyvät samaan porukkaan.
"Se on meidän virka!"